Tänään oli keskiviikko

Tarinamaanantain 61. aihe : Keskiviikko




Maria katsoi hymyssä suin Tomia. Tom istui muhkeassa nojatuolissa niin tutunoloisesti, niin kuin tuhannet kerrat heidän pitkän avioliittonsa aikana. Tuoli oli Tomin lempituoli. Nytkin Maria muisti, miten he kinastelivat tuolin paikasta tähän taloon muuttaessaan. Maria oli halunnut sijoittaa sen ikkunan eteen, mutta Tom oli kerrankin ollut päättäväinen ja oli kantanut sen nurkkaukseen, lähelle kirjahyllyä. Maria huokaisi. Siitä oli niin kauan, melkein ihmisikä.

Siitä muodostui Tomin oma iltarituaali. Päivällisen jälkeen Tom istuutui tuoliinsa, viritti piippunsa ja nosti lukemansa kirjan viereiseltä pöydältä polvilleen. Sitten hän nojautui taaksepäin, painautui mukavasti pehmeän nojatuolinsa syliin ja sulki silmänsä, kuin voidakseen paremmin keskittyä kuuntelemaan hiljaisuutta, nauttimaan hämärän hetkestä. Kuului vain kellon vaimea tikitys ja takkatulen ajoittainen räsähtely. Miten monta kertaa Maria olikaan istunut tässä samassa paikassa tarkkailemassa Tomin kasvoja, miten ne rentoutuivat ja miten niistä hehkui hiljaista rauhaa.

Tänäkään iltana Maria ei sytyttänyt tuolin takana olevaan lamppuun valoa. Hän oli odottanut hämärän hetkeä koko päivän. Hän oli odottanut Tomia. Odottanut ja toivonut. Pelännyt, ettei Tom tulisikaan. Koko heidän avioliittonsa ajan molemmat olivat olleet itsenäisiä ja samalla tavalla vahvoja. Toisen tuki oli hiljaista, sanatonta, mutta aina läsnä olevaa. Maria huokaisi jälleen. Miten paljon hän tänä iltana Tomia tarvitsikaan.

Milloin hän teki päätöksen? Sen oli täytynyt kypsyä pikkuhiljaa näiden kuukausien aikana. Maanantaina hän kuitenkin aloitti valmistelut. Hän kirjoitti kirjeen kaikille tarpeellisille henkilöille ja käveli sitten kylään postittamaan ne. Paluumatkalla hän poikkesi teellä rakkaan naapurinsa Elisan luona ja kertoi tälle aikovansa matkustaa. Elisa oli iloinnut hänen puolestaan, halannut häntä äkkiä ja kääntynyt sitten hämmentyneenä pois.

Eilen hän oli koko päivän lajitellut arvokkaimpia esineitä ja astioita, pakannut kaikki huolella liinavaatteiden sisään laatikoihin. Hän oli kirjoittanut niiden päälle nimet ja osoitteet, jotta ne löytäisivät uuteen paikkaansa. Pakkaaminen oli vienyt kaikki voimat eikä hän ollut yöllä saanut nukutuksi kipeän selän takia.

Mutta tänään oli keskiviikko ja kaikki oli valmista. Tom oli tullut ja istui jälleen lempipaikallaan suljetuin silmin, nauttien hämärän hetkestä. Maria katseli onnellisena Tomia. Tom näytti niin kauniilta ja rauhalliselta. Maria pyyhki kiitollisena muististaan viimeisen elävän kuvan Tomin kasvoista.