Hauska. Kaikenlaisia kommelluksia. Taannoin minäkin menin saunasta ulos jäähtymään. Oli talvi. Pakkasta. Pyyhe lanteilla lepäilin portailla. Tuuli paiskasi oven kiinni. Yksin kotona. Ikkunasta sisään. Verta! Virolainen lasimestari keskellä yötä. Ketutti.
27 kommenttia:
Niinpä.
Osuvan ytimekäs runo. Arkipäivän murphyä.
Voi perhana!
Tosi on.
Joo, pitkospuu, ihan jokapäiväistä..:)
Just, Ina. Vara-avain onneksi jossain... Kaukana!
Kamalan tosi, Hukka!
Hahhah. Juuri noin.
Hyvä runo!
Kiitos, Susu! Tosipaikan tullen kyllä aika vähän naurattaa.... :)
Niin, ruriinit ehkä auttavat arkipäivän kiireesssä.
rutiinit, kait kirjoitin...
Kiireessä, kiireessä, Hannele... Rutiinit auttavat, paitsi jos ne muuttuvat neuroosiksi...
Mene tuulisella säällä kylmällä ja pimeällä verannalle hakemaan haukattavaa, omenaa. PAM!
Hauska. Kaikenlaisia kommelluksia. Taannoin minäkin menin saunasta ulos jäähtymään. Oli talvi. Pakkasta. Pyyhe lanteilla lepäilin portailla. Tuuli paiskasi oven kiinni. Yksin kotona. Ikkunasta sisään. Verta! Virolainen lasimestari keskellä yötä. Ketutti.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu. Ja kohokohdaksi riittää yksi sana. Hyvä.
Tuollaisen on vaikea alaa, eika elama tuollaisen kanssa ole helppo myoskaan.
Hauska ja osuva, loppu tosiaan oivaltava.
IIIK, Helanes.
Oot aika lunki mies Liimapuikko, jos vaan ketutti. Onneksi selvisit kiperästä tilanteesta, vaikka verta vuotaen... Just tollasta voi sattua!
Joo-o, HPY! Molemmat tosia. Mutta kummasti tuo varmisteleminen hiipii tavaksi....
Kiitos, Pellon pientareella (et mie sit tykkään tosta nimestä! Tulee lapsuus, helteiset keäpäivät ja ojan pientareen mansikat mieleen...:)).
Koettu on tuokin Murphy todeksi!
Just noin, just noin. Ja arvaa mitä: Ei helpota sittenkään, kun ei enää ole kiire....
Noin se just menee.
Mutta murphylla on aina silloin tällöin sormensa pelissä.
Avaimet, kun saavuin määränpäähän niin avaimet olivat unohtuneet.
Ytimekäs ja osuva runo.
Osuit nappiin, maaliin, mutta noilla kaksoistarkistuksilla vältettiin sentään Suuremmat kommellukset, kuten tulipalo, eikä Murphy mahtanut mitää.
Niinpä Maaretta, kaikista tarkistamisen tarkistamisista huolimatta:).....
Jos oikein arvaan, Marjatta, niin tällä lahopäällä vain pahenee :)....
Ja hetken päästä ne avaimet oikein näkee sielunsa silmillä siellä kotona pöydän reunalla, arleena :)
Huh, kiitos, Utukka! Näit asiassa sen positiivisen puolen! Heti helpotti! :D
Vallan ihanaa arkimurphyilyä :)
On näköjään muitakin...hahah!
Tosi hyvä runo. Muutamalla sanalla koko katastrofi.
Kiitos Jerry Lee!
Taitaa olla yleisempää kuin luullaankaan...
Arkimurphyilyä, jep!
Kiitos, aimarii! Ainaskin katasrofin ainekset....:)
Ou-nou... =)
Ou jees, Hallatar! :D
Kauheaa arkirealismia :D Mun äidilläni on Altzheimer ja pelkään koko ajan, että se on periytyvää. Runo kosketti syvältä.
Oi, Vallaton mummeli, en tyhmää kyllä nyt ajatellut dementiaa lainkaan... Mutta kauhistuksesi herätti; voisi olla totta niinkin!
Sama kokemus!
Lähetä kommentti