torstai 19. maaliskuuta 2009

Murphy

Runotorstain 124. haaste ”Murphyn laki”





kiire

tarkistitko, ettei hella jäänyt päälle
suljitko television
varmistithan, että silmälasit on laukussa
puhelin mukana
lompakko
avaimet

avaimet?

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä.
Osuvan ytimekäs runo. Arkipäivän murphyä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi perhana!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tosi on.

Crane kirjoitti...

Joo, pitkospuu, ihan jokapäiväistä..:)

Just, Ina. Vara-avain onneksi jossain... Kaukana!

Kamalan tosi, Hukka!

SusuPetal kirjoitti...

Hahhah. Juuri noin.

Hyvä runo!

Crane kirjoitti...

Kiitos, Susu! Tosipaikan tullen kyllä aika vähän naurattaa.... :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ruriinit ehkä auttavat arkipäivän kiireesssä.

Anonyymi kirjoitti...

rutiinit, kait kirjoitin...

Crane kirjoitti...

Kiireessä, kiireessä, Hannele... Rutiinit auttavat, paitsi jos ne muuttuvat neuroosiksi...

Anonyymi kirjoitti...

Mene tuulisella säällä kylmällä ja pimeällä verannalle hakemaan haukattavaa, omenaa. PAM!

Anonyymi kirjoitti...

Hauska. Kaikenlaisia kommelluksia. Taannoin minäkin menin saunasta ulos jäähtymään. Oli talvi. Pakkasta. Pyyhe lanteilla lepäilin portailla. Tuuli paiskasi oven kiinni. Yksin kotona. Ikkunasta sisään. Verta! Virolainen lasimestari keskellä yötä. Ketutti.

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu. Ja kohokohdaksi riittää yksi sana. Hyvä.

hpy kirjoitti...

Tuollaisen on vaikea alaa, eika elama tuollaisen kanssa ole helppo myoskaan.

Pellon pientareella kirjoitti...

Hauska ja osuva, loppu tosiaan oivaltava.

Crane kirjoitti...

IIIK, Helanes.

Oot aika lunki mies Liimapuikko, jos vaan ketutti. Onneksi selvisit kiperästä tilanteesta, vaikka verta vuotaen... Just tollasta voi sattua!

Joo-o, HPY! Molemmat tosia. Mutta kummasti tuo varmisteleminen hiipii tavaksi....

Kiitos, Pellon pientareella (et mie sit tykkään tosta nimestä! Tulee lapsuus, helteiset keäpäivät ja ojan pientareen mansikat mieleen...:)).

Anonyymi kirjoitti...

Koettu on tuokin Murphy todeksi!

Marjattah kirjoitti...

Just noin, just noin. Ja arvaa mitä: Ei helpota sittenkään, kun ei enää ole kiire....

arleena kirjoitti...

Noin se just menee.

Mutta murphylla on aina silloin tällöin sormensa pelissä.
Avaimet, kun saavuin määränpäähän niin avaimet olivat unohtuneet.

Ytimekäs ja osuva runo.

utukka kirjoitti...

Osuit nappiin, maaliin, mutta noilla kaksoistarkistuksilla vältettiin sentään Suuremmat kommellukset, kuten tulipalo, eikä Murphy mahtanut mitää.

Crane kirjoitti...

Niinpä Maaretta, kaikista tarkistamisen tarkistamisista huolimatta:).....

Jos oikein arvaan, Marjatta, niin tällä lahopäällä vain pahenee :)....

Ja hetken päästä ne avaimet oikein näkee sielunsa silmillä siellä kotona pöydän reunalla, arleena :)

Huh, kiitos, Utukka! Näit asiassa sen positiivisen puolen! Heti helpotti! :D

John kirjoitti...

Vallan ihanaa arkimurphyilyä :)
On näköjään muitakin...hahah!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä runo. Muutamalla sanalla koko katastrofi.

Crane kirjoitti...

Kiitos Jerry Lee!
Taitaa olla yleisempää kuin luullaankaan...
Arkimurphyilyä, jep!

Kiitos, aimarii! Ainaskin katasrofin ainekset....:)

Hallatar kirjoitti...

Ou-nou... =)

Crane kirjoitti...

Ou jees, Hallatar! :D

Anonyymi kirjoitti...

Kauheaa arkirealismia :D Mun äidilläni on Altzheimer ja pelkään koko ajan, että se on periytyvää. Runo kosketti syvältä.

Crane kirjoitti...

Oi, Vallaton mummeli, en tyhmää kyllä nyt ajatellut dementiaa lainkaan... Mutta kauhistuksesi herätti; voisi olla totta niinkin!

Sama kokemus!