torstai 29. huhtikuuta 2010

Kumma juttu

Runotorstain 165. haaste; Kevät




Aina sama juttu aamuisella
työmatkalla pienet purot jäässä
aurinko sulattaa ne kohta tai
sitten sataa räntää vettä lunta

Rapa roiskuu lätäkön yli loikatessa
saa olla tarkkana mihin astuu ettei
kengissä kulkeudu koiranpaskaa
viimeiselle puhtaalle matolle

Ojasta nousee mädän löyhkä
pahempi kuin puiston roskiksista
ikkunan alla lumen alta paljastuneita
kaljapulloja ja aavistus vihreyttä

eikä likaiset vanat ikkunassa yhtään harmita
kun suonissa kohisee elämä
ja pään päällä
joutsen töräyttää tervehdysfanfaarin
viiltävän kirkkaaseen ilmaan

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pullonkaulat

Runotorstain 164, haaste;
Oheinen Albert Seigneurien kuva erimuotoisista pulloista teoksesta Dictionnaire encyclopédique de l'épicerie et des industries annexes (1904) on tällä viikolla haasteen innoittajana.






Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bouteille_nb.jpg





lasin läpi katsottuna maailma
vääristyy
vihreinä kuultavina sameina kuolleen kiillottomina
väreinä
moniin muotoihin puristettuina
puhallettuina
ne
pullonkaulat
kuin elämän ahtaat kohdat

Yhä muistoissa....

Äidin kuolemasta on pian puolitoista vuotta ja muistot ovat saaneet pehmeän udun ympärilleen. Ei niin että olisin mitään unohtanut, mutta kipupisteitä ei enää juurikaan ole, särmät ja piikit ovat pehmenneet....

Mutta ilman kyyneleiden vuolasta virtaa en saattanut tätä laulua kuunnella, enkä katsoa laulun takana olevan tarinan kerrontaa "Tosi tarina" -dokumenttina.
Voi äitejä....



lauantai 17. huhtikuuta 2010

kevättä rinnassa...

...tällaisena aamuna, tällä säällä....

ikkuna on auki ja lintujen sirkuttelu kantautuu sisälle. yöllä on ollut nippanappa pakkasella, kadut ovat vielä kuivat, mutta pilvettömältä taivaalta paistava aurinko alkaa pian lämmittämään talojen kattoja, kulkijan kasvoja ja vielä melko isoja lumikasoja. keskipäivään mennessä muodostuu kiihkeitä pieniä ja isompia puroja, jotka raivaavat tiensä läpi ojien ja metsätaipaleiden alamäkeen, kohti jokea... maa paljastuu lumen alta, nostaa väkeviä tuoksujaan ja jos kumartuu katsomaan tarkemmin, voi nähdä maassa vihreitä pilkahduksia sammalta ja heinää...

tulin eilen illala töistä tavallista myöhempään, kuolonväsyneenä. takana on todella raska ja työntäyteinen, haasteita täynnä ollut viikko. olin jälleen liian väsynyt tehdäkseni jotakin hyödyllistä ja liian väsynyt suuttuakseni itselleni, sotkuiselle kämpälleni, tekemättömille töilleni. korkeintaan ärsyynnyin, että kylpyhuoneessani on tilaan nähden liian iso kuivausteline täynnä monta päivää sitten kuivanutta pyykkiä, että eteisen lattialle on kulkeutunut kuraisissa kengissä pikkukiviä, jotka tekevät kipeää paljaan jalan alla, että talvivaateet odottavat nurkassa varastoimista, etten ole saanut hankittua vaaleaa päiväpeitettä sänkyyni...

toiveajattelin, että hyvin nukutun yön jälkeen herään reippaana ja siivoan asuntoni, vien laatikot varastoon josta paluupostina tuon kesäisiä vaatteita, että korjaan pois pölyyntyneet virpomavitsat ja vaihdan värikkäät päälliset koristetyynyihin...

herätessäni tähän aamuun olin kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen kuin jyrän alle jäänyt, raajat ja naama turvoksissa, jäsenet jäykkinä, aivot nolla-asennossa...

hitaan heräämisen edetessä tajuan, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. hitsi, ei tällaisena päivänä voi jäädä sisälle siivoamaan. se jos mikä olisi synti! vaatteet päälle, lenkkarit jalkaan, kamera reppuun ja menoksi. ehkä kohti kirpparia, ehkä jokivarteen, ilman suurempaa suunnittelemista...

AURINKOISTA LAUANTAITA, VIRTUAALIMAAILMA!

torstai 15. huhtikuuta 2010

jenkkaa

Runotorstain 163. haaste; HYPPY



askel

askel

hyppy

askel

askel

hyppy

elämäsi

tahti

jenkanaskel

hyppy

ja

pirunpalje

pauhaa

ympäri ja ympäri

vauhti yhä kiihtyy

hullunlailla liehuu

sisälläsi kiehuu

kuohuu

riehuu



pysähdys ja seis!




~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Tahdon asia

Kevät tekee työtään.

Yöpakkaset loppuivat Napapiirillä juuri pääsiäiseksi ja sen jälkeen on riittänyt rapaa ja roisketta, vesisadetta ja hernerokkasumua. Mutta tänään pilvet ovat kaikonneet taivaalta ja aurinko paistaa. Lumet sulavat kahta kovemmalla vauhdilla, mutta kadut ovat jo kuivuneet ja houkuttelevat kävelylle. Ihan pian menenkin...

..mutta nyt vielä keskityn tehtävään, jonka olen veljeltäni saanut. Tavatessamme lomallani kerroin hänelle, että olen kirjoittanut ylös viimeisen tahtoni siltä varalta, jos minulle jotakin sattuu... Se "jotakin" on tilanne, jossa sairastun vakavasti, menetän kyvyn ilmaista itseni tai kuolen äkillisesti. Silloin lapseni tietävät, miten ja mihin haluan tulla haudatuksi, millaisen muistotilaisuuden haluan jne.

Lupasin veljelleni saattaa häntä hänen viimeiselle matkalleen, mikäli itse olen kutakuinkin tolpillani ja täyspäinen ajan koittaessa. Sovimme, että hänen kuoltuaan huolehdin kaikista asiaankuuluvista järjestelyistä ja huolehdin, että hänen tahtonsa niden osalta täytetään. Veljeni kertoi minulle hautajaisiin ja muistotilaisuuteen liittyvistä toiveistaan ja pyysi, että muotoilisin hänen toivomuksensa kirjalliseen muotoon, hänen viimeiseksi tahdoksi.

Vaikka faktat on selvillä, tekstin muotoileminen on tuntunut yllättävän vaikealta. Huomaan, että suru nousee pintaan asioita mielessä pyöritellessä. Me emme tiedä vielä, purevatko kovat sytostaattihoidot veljen sairauteen, vai eivät. Vaikka hartaasti toivon veljelleni toipumista ja paljon elinvuosia eteenpäin huomaan vaistomaisesti varautuvani myös pahimpaan.... Lienee ihmisen primitiivistä ja inhimillistä itsesuojeluvaistoa.

Mutta nyt sinne ulos! Onneksi keväiseen päivään mahtuu valoa vielä pitkään...

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Pääsiäisen viettoa...

Olen viettänyt pääsiäissunnuntain aamupäivää miettien, mitä tämä juhlapäivä minulle oikeastaan merkitsee, vai merkitseekö mitään... Oivalsin, että pääsiäisen merkitys on vaihdellut erilaisissa elämäntilanteissa ja ikäkausina.

Perinteet sitovat minut yhä lapsuuden muistojen kautta juuriini. Lapsuuden pääsiäiseen kuului karjalaisten perinteiden noudattaminen virpomisineen ja tiettyine ruokineen. Samat perinteet olivat vahvasti näkyviä omien lasteni ollessa pieniä ja on mukava katsella miten lapsenlapset tulevat noidiksi ja peikoiksi pukeutuneina ja hieman jännittyneinä virpomaan. Ymmärrän myös, etteivät perinteet ja tavat pysy aina samanlaisina, vaan muuttuvat ja sekoittuvat toisiinsa ajan mittaan.

Keski-iän kynnyksellä etsin kristinuskon maailmasta elämääni sekä henkistä sisältöä, että vastauksia mieltäni jäytäneisiin kysymyksiin. Pääsiäisen kristilliset perinteet puhuttivat mutta samalla herättivät ristiriitaisia tuntoja. Etsimisen aika loppui enemmänkin epäuskoon ja tuskastumiseen. Ollessani keskellä elämäni vaikeinta kriisiä ja siksi henkisesti heikoilla tulin allergiseksi kaikenlaiselle "jeesustelulle" ja manipulointiyrityksille, tyyliin; "usko Jeesukseen, niin pelastut..."

Pääsiäinen ei tässä elämänvaiheessa herätä suuria tunteita, vaan on tervetullut vapaapäivien rypäs. Tosin, vesisade ja sohjoiset kadut eivät houkuta ulkoilemaan, mutta kuluuhan aika hyvin laiskotellen ja lueskellen.

Tunnustan, että tämä pääsiäinen pyörii niinkin maallisen asian kuin ruoan ympärillä. Ehkä "koira ei vain pääse karvoistaan"... Jos jotain kaipaan niin voida laittaa rakkailleni hyvää ruokaa, istua saman pöydän ääressä syömässä, nauttimassa ruoasta ja juttelemassa. Ihan nappiin ei kaikki mennyt, mutta ruokaa on tullut laitettua ja voih! - on sitä taasen syötykin... Ja tänään olisi vielä tarkoitus mennä ystävättären kanssa ulos syömään. Tämän jälkeen voi olla aihetta alkaa paastolle...

Millainen sinun pääsiäisesi on?

torstai 1. huhtikuuta 2010

Blogiystäville.....