maanantai 27. heinäkuuta 2009

Pogostan tautia, syyhyä vai ekseemaa.....

Huh hellettä, sanoi jänis pakkas.... Ehkä tämä menisi sen yhden renkutuksen piikkiin siitä, miten suomalainen tykkää pakkasesta kun helle valtaa maan... Nyt te varmaan ajattelette, että olen saanut auringonpistoksen tai muuten vain lopullisesti sekaisin. Vastahan ihanaa kesää ylistin... Minulla on valitettavasti pieni syy toivoa viileämpää, vaikka niin kovin tätä aurinkoista säätä rakastankin....

Niin, poikkesin siis reissullani Helsingistä mutkan Lappeenrantaan, Joutsenoon ja Anttolaan. Poikkeamisen käynnisti veljelleni tehty leikkaus jossa häneltä poistettiin kasvain. Kasvaimen laatua ei heti osattu sanoa ja ajattelin, että jos on sitä huonomman sorttista, on syytä käydä katsomassa velimiestä. Ja toki muutenkin... Onneksi ei sitten ollut sitä pahempaa... No, joka tapauksessa muutenkin turvoksissa olleeseen jalkaani nousi reissun jälkeen alkuviikosta punaisia pilkkuja ja kutina oli aivan kestämätön. Nyt se näyttää tuolta:



Soitin loppuviikosta lääkäriin ja kyselin, onko normaalia, että koipi on yhä näin turvoksissa, ettei tavallisia jalkineita pysty käyttämään. Olin lähinnä huolissani työkykyisyydestäni, koska tarkoitus on aivan pian mennä vanhusten palvelutaloon harjoitteluun, jos ei oikeaa työtä satu saamaan. Sainkin pikakomennuksen Lapin Keskussairaalan päivystykseen, koska lääkäri puhelimessa pelkäsi minulla olevan laskimotukoksen. No, ei onneksi ollut sitä, vain ylenpalttisesti kudosnestettä, niinkuin itsekin arvelin. Päivystävä lääkäri ei kuitenkaan nähnyt jalassani turkasesti kutiavaa ihottumaa vaan hänen mielestään koipi oli normaali ja turvotus kuului asiaan. Lupasi vielä, että turvotusta voisi kestää jopa vuoden!!!!! Lymfahoitoon sentään lähetteen antoi, mutta epäili vahvasti senkin vaikutusta....

Niinpä olen netistä etsiskellyt kaikki sienet, ekseemat, syyhyt ja bogostan taudit, jotka jotenkin viittaavat tähän hulluksi tekevään ihottumaan. Huuhdon jalkoja viileällä vedellä aina kun kutina käy sietämättömäksi. Kortisonista eikä antihistamiinista ole paljoa iloa ollut. Parhaan avun kutinaa rauhoittamaan olen saanut kiinasta tuomastani vihreästä (menthol-)litkusta ja jopa tiikeriöljystä. Lääkäriin en ole nyt kovin innokas menemään, mutta tietenkin pian on pakko.

Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa tällaisesta??? Jos, niin pliiiiiissss, kertokaa! Kaikki neuvot ja tieto otetaan ilolla vastaan!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Ne kesäyöt...

"Voi pientä juhlijaa, aamu alkaa sarastaa..." Kello puoli kaksi yöllä näkymä Jätkänkynttiläsillalta Rovaniemen sydämessä. Voiko olla kauniimpaa (huoh!)...





Yöllisen kuvan nappasin kännykällä lähtiessäni kävelemään kotia kohti Ounasjokivarren ravintelista, jossa ystävättären kanssa istuimme perjantai-iltaa bluesia kuunnellen. Ei todellakaan voi moittia Papa George Bandin musiikkitarjontaa, mutta olen yhä - ja etenkin nyt- sitä mieltä, että bluesin ja jazzin kuuntelemiseen otollisin ympäristö on pienehkö, tunnelmallinen klubi tai vastaava... Ei kesäterassi eikä tanssilava...

Hupaisaa oli seurata myös yleisöä, lähinnä kaupungin kulttuuri- ja liike-elämässä vaikuttavia ihmisiä.Ei mitään kukkamekkoporukkaa, vaan rennosti ja rohkean persoonallisesti pukeutuneita mimmejä nahkarotseissa ja mustissa silmämeikeissä ja ruutupaitoihin vartensa verhoilleita miehenköriläitä. Reilusti keski-ikäisiä ja varttuneempia... Meno oli ihan mahtavaa, kansa jammasi ja piti hauskaa.

Sangria, jota erehdyimme tilaamaan oli sen sijaan valtava kannullinen vetistä litkua, mikä pettyneenä toki hörsittiin pahimpaan janoon. Haikeudella muisteltiin maailmalla nautittuja ihania sangrioita ja harmiteltiin, ettei tämän lajin kulttuuri ole tavoittanut paikallista ravintolaa. Hartaasti siinä toivoin, että nuorin tytär, joka kultsunsa kanssa suunnistaa huomenna Espanjaan, pääsee nauttimaan matkalla myös sangriasta, kaiken muun ihanan lisäksi....

Kotimatkalla hämmästelin, ettei edes metsäisillä paikoilla ollut lainkaan hyttysiä eikä mäkäräisiä. Eipä kyllä ollut muita kulkijoitakaan. Hiljaisuutta halkoivat vain tasaisesti toistuvat hälytysajoneuvojen piipaat. Ihanan leppoisa kesäyön tunnelma jatkui vielä kotona niin, ettei malttanut nukkumaan mennä ja unoset taisivat jäädä muutamaan tuntiin. Silti, aamun ihana ilma innosti houkuttelemaan poikien perheet lastenlasteni kanssa retkelle uimarannalle. Päivä lähes pilvettömältä taivaalta porottavassa auringossa makaamista kostautui aristavina, punoittavina käsivarsina. Sen siitä sai ja paljon hyvää mieltä lasten touhuja seuratessa!

Huomenna alkaa arki. Se tarkoittaa paluuta "pitää-elämään"... Pitää siivota, pitää tehdä anomuksia, pitää hoitaa vaikka mitä. Pitää, pitää, pitää... Vaan minäpä otan nyt kirjan käteeni, suklaata yöpöydälle valmiiksi ja heittäydyn sängylleni lepäämään... Arki saa vielä odottaa!

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Kesän keskellä


(Cranen lempikukkia, kurjenmiekkoja...)

Paluu arkeen... Poissa on alkukesän apeus ja ahdistus, poissa huolet ja murheet. Eikä niiden karkoittamiseen tarvittu kuin parin viikon mittainen poissaolo kotinurkista... Palaavat aikanaan, epäilemättä, mutta yhä tuudittaudun huolettomuuteen ja keskikesän ihaniin iltoihin...

Kuvitelkaa itse, miltä viikkojen makoileminen kotivuoteella ja vaivainen liikkuminen pienessä asunnossa saa aikaiseksi ihmisessä. Sitä muuttuu yllättävän pian tyhjään tuijottajaksi, syrjäytyneeksi, omaa varjoaan ja muita ihmisiä säikkyväksi. Pienet vastoinkäymiset kasvavat vuorten korkuisiksi ja niiden edessä tuntee kertakaikkista voimattomuutta... Totta, täysin turhaa energian tuhlausta, mutta minkäpä itselleen mahtaa...

En lopulta joutunut evakkoon, kun lattian kuivattaminen onnistui asunnon alla olevan autotallin kautta. Nyt venytän pinnaani odottaessani remppamiehiä korjaamaan lattiaa ja rakentamaan maustehyllyä. Kaikki tähän asuntoon ja asumiseen kohdistuneet intohimot ovat laantuneet uusien tuulien puhaltaessa. Ajatukset kulkevat jo tulevissa ja niissä päätöksissä, joissa asuminenkin ratkeaa....

Jalkakaan ei parantunut aivan odotetusti. Haava tulehtui ja keppejä jouduin käyttämään pari viikkoa aiottua pidempään. Turvotus on yhä valtaisa. Se ei silti hidastanut kulkemista jalkaisin Pasilan lähialueella. Ihania puistoja, kadunpätkiä ja rakennuksia löytyikin. Eikä Tukholman Gamla Stanistakaan jäänyt paljoa näkemättä...


(Tuhkolman Gamla Stanissa kohtasimme toisia tonttuja..)

Kesämatkaani sisältyi lyhyt vierailu Lappeenrantaan rakkaan ja pitkäaikaisimman ystävättären luo ja pari päivää Joutsenossa veljeä ja siskoa tapaamassa. Helmenä matkalla oli tavata sisareni tytär ja hänen perheensä monien, monien vuosien jälkeen. Silkkaa iloa siis... Yllättävää, miten pariin viikkoon mahtuu paljon ihania kohtaamisia, pieniä ylellisiä hetkiä, kokemuksia ja elämyksiä, joita syksyn pimeinä iltoina muistella. Olen niistä hyvin kiitollinen!


(Hiekkalinna Lappeenrannassa)

Blogiin palatessa oli ilahduttava havaita, että muutama blogiystävä oli jo kaivannut. Kovasti myöhästyneet synttärionnittelut Utukka! Olet ihan 100% sunnuntailapsi:). Täällähän minä, Una! Entistä ehompana! Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää ja kesänne tähän ehtiessä on ollut ihana, lämmin, aurinkoinen, elämyksellinen....

Ryntään heti huomenna lukemaan kuulumisianne, mutta nyt alan valmistautua iltaan mennäkseni kuuntelemaan bluesia Ounasjokirantaan..... Kesä jatkuu...