Pientä hupia

Jotkut vain kertakaikkiaan ovat hienoja ihmisiä.

En tarkoita sellaisia hienoja, jotka kulkevat kauniisti pukeutuneina, taitavasti meikattuina, kampaus aina moitteettomana... Voivathan hekin tietysti olla hienoja ihmisiä!

Tarkoitan nyt sydämestään hyviä, ystävällisiä ihmisiä... Sellaisia kuin Una, joka kaiken muuttotouhunsa keskeltä vielä ehtii ja jaksaa ilahduttaa toisia syksyisen pirteällä tunnustuksella:





Kiitos Una!


Mukana olivat seuraavat ohjeet:
Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa
ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa
ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.


Blogini on ollut jo jonkin aikaa tyhjäkäynnillä, enkä pahemmin ole ehtinyt toisten blogejakaan seuraamaan. Silti ei ole vaikeaa laittaa tätä tunnustusta kiertämään:

Mk
Marjattah Varamussalossa
mm
erikeeperin runnoja
SusuPetal
Arjaanneli

JA KAIKILLE MUKAVILLE BLOGIYSTÄVILLE!!!!!!!

Tällaista....

...se nyt sitten on! Työläisen elämä!

Parin kuukauden työharjoittelun jälkeen sain kuin sainkin määräaikaisen työsopimuksen sosiaaliohjaajana vanhusten palvelutalossa. Tehtäviini kuuluu viriketoiminnan suunnittelu ja toteutus, sekä palveluohjaus. Talon asukkaiden fyysisen ja henkisen voinnin kirjo tekee työstä haasteellisen, mutta on myös hyvin palkitsevaa nähdä asukkaiden iloisia kasvoja silloin kun toiminta on ollut heille mieleistä.

Olen aivan täpinöissäni. Puhkun intoa ja pääni on täynnä visioita. Aamuisin herään virkeänä ja reippaana. Tunnen, että olen oikealla alalla, itselleni hyvin sopivassa työssä jossa minulla on myös jotain annettavaa työyhteisölle ja talon asukkaille.

Olen hyvilläni ja kiitollinen tästä työstä. Lähes viisi vuotta on kulunut siitä, kun olen viimeksi ollut "oikeissa töissä". Elämäni on saanut uutta sisältöä ja merkitystä ja itseluottamuskin on jotakuinkin taas terveellä tasolla. Arjen säännöllisyys rauhoittaa ja talouden kohentuminen tuo turvallisuutta.

Ainoa negatiivinen asia tässä kaikessa on se, ettei ole aikaa eikä voimia blogiin, ei kirjoittamiseen, eikä lukemiseen. Menee päiviä, etten edes avaa kotona läppäriä tai vain äkkiä käyn tarkistamassa s-postit ja face-bookin... Ehkä olisi parasta laittaa blogi joksikin aikaa hyllylle ja katsoa jonkin ajan päästä, josko kirjoittaminen vielä maittaa....

Tänään kuitenkin jälleen nautin upean aurinkoisesta pakkassäästä pitkällä kävelylenkillä. Täällä Lapin porteillahan on satanut ensilumen epätavallisen aikaisin. En muista mitä siitä sanotaan, kun on lehti puussa ja lumi maassa, mutta luulenpa, että edessä on vielä paljon mustaa maata ja harmaata taivasta, ennekuin saadaan oikea talvi. Sitä odotellessa....