Runotorstain 123. haaste tästä tekstistä:
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
Kiikkutuolin jalat narisevat hiljaa
heija liikkuu
verkalleen
ei niin kaukana toisistaan
alku ja loppu
sama liike
kuvat kuin ohuita siivuja
valoisia rainoja joita kone heijastaa seinälle
ja sitten esitys on ohi
26 kommenttia:
Runosi pysäyttää tuumimaan, se on tiivis ja täynnä merkityksiä. Jännää, miten tuo vaikea haaste alkoi elää mielessäsi.
Jään miettimään aikaa. Mittaamme sen pituutta kellolla, mutta se ei kerro ajan olemuksesta mitään.
Jonakin päivänä alku ja loppu ovat aivan lähellä toisiaan.
Elämän rainat kulkevat eteenpäin.
Kivan kuvan maalasit.
Hieno, ehyt kokonaisuus. Ei yhtään sanaa liikaa, eikä liian vähäkään.
Tästä runostasi pidän erityisesti. Lyhyellä runolla pystyt kuvaamaan koko ihmisen elämän kaaren; kaikki kuvat ja muistot kulkevat mummon mielessä kuin rainat.
Sekin vanha, hauska sana :-)
Elämän kulku heijasta kiikkutuoliin. Kiteytit muutamalla rivillä sen valtavan hyvin. Elämähän lipuu ohi, kuin raina, kuin filmi, sitä ei vain voi pysäyttää ja jatkaa ja ottaa uusiksi.
Lohdullinen runo, hyväksyvä, levollinen. Alusta loppuun, edes ja takaisin.
Hieno runo, hienolla lopetuksella...ja sitten esitys on ohi. Tykkäisin istuskella kiikkustuolissa.
Kiitos Marjatta. Haaste oli tosiaan kypsyttelyä vaativa. Kävin moneen kertaan lukemassa, tänä aamuna vasta syntyi teksti....
Niin, minähän uskon, että aika on kerrostuma...
Niin, tulee alakouluajat mieleen, Susu!
Kiitos, Hannele!
Niinhän se on Uuna, että kuvina kulkevat, muistot ja menneisyys. Hyvin usein.
Mukavaa, että pidit. Koen itsekin jotenkin onnistuneeni! Sitä niukkasanaisuutta yhä koetan opetella:)
Kiitos, aimarii. Jos yhtä elämää tarkasteltaisiin maailmankaikkeuden kokonaisuudessa, olisi se niin pieni ja lyhyt, ettei alkua lopusta erottaisi... Itse me näemme sen tärkeänä...
Kiitos, Lastu! Heijaamisessa on jotain lohduttavaa, eikö totta! Siitä aloitamme, siihen päädymme.
Kiitos Jerry Lee! Joo, ei mitään "show must go on" -juttua! Keinustuolissa onkin rentouttavaa kiikuskella...
kehto ja keinutuoli
Jep, Helmi! Lähellä toisiaan...
Pidän runon ajattomasta tunnelmasta, jossa on ripaus sebianväriä:
'kuvat ovat kuin ohuita siivuja' kohta miellytti, sillä siinä oli samalla jotakin konkreettista ja absurdia loistavasti yhdistettynä.
Kiva huomio, Satu. Sebia on tosiaan osuva sävy!
Kiitos!
Tulipa jotenkin rauhallinen olo, kevyt. Pidin eniten kohdasta "ei niin kaukana toisistaan / alku ja loppu --"
ja lopetus oli jännä, esitys on ohi, se jätti hauskan maun suuhun :)
Elämää takana ja mieli kuvittaa menneet, kuvienkin avulla.
Lyhyt aika enää.
Tyyni ja levollinen runo. Keinun liikahdus hiljaa - vielä on hetki aikaa.
hieno.kiikkutuoli on elämän halki.ensin lapsena kiikuteltiin syliss.sitten itse ja ehkäpä vielä kiikkustuoli iässä :)
Kiitos, kri! Tuli kurjellekin kevyt olo kommentista....:)
Arleena; tässä kohdassa elämää toinen jo kauempana, toinen aika liki...vielä hetki.
Kiitos, jip. Niin on, elämä kiikuttaa, liekuttaa, heijaa... Somaa.
Minusta olisi ihanaa kiikkua jonkun kanssa verkalleen.
Muistellen rainoja käsi kädessä!
Kuin mummon vanha kaappikello :)
No, etenkin kaksisteen, Arjaanneli. Toivottavasti niin käy!
Aika mukava vertaus, Peikkonen!
Ooo, huikeata! Vähän sanoja, mutta sitäkin paremmin vaikutuksia merkityksiä... Upeasti asetit sanasi, niihin mahtui uskomattoman paljon.
-ei niin kaukana toisistaan-
Ja kuitenkin välissä kokonainen ihmisikä.
Kiitos Ruska!
Tällaisesta hehkuttelusta on ihan hämmentynyt! Ja tietysti ihan mielissään....
Niin, mm. Ja jokin minussa haikailee sitä kaukaista aikaa ja elämänmuotoa, jolloin samassa pirtissä kuuluivat molempien äänet!
Ihan hetkessä sinusta on tullut kokenut runoilija. Pidin tästä paljon.
Hui jl, kiitos! En tiedä mitä sanoa... Onnistuminen tuntuu hienolta, mutta koen, että täysin amatööri olen.
Kovasti olisi kyllä halua oppia sekä kirjoittamaan, että runoilemaan...
Lähetä kommentti