torstai 5. maaliskuuta 2009

Piposta vedetty

Piposta vedetty



Voi Elliä
pikkupiikaa
narutettua petettyä
elämää elettyä
kyynelten sumentamin silmin
katsoo
rohtunein punaisin käsin
sillan kaidetta
reuhtoo
kiroo
hattupäisiä herroja
sepitettyjä
rakkauden lurituksia
lupauksia

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Voi Elliä tosiaankin.
No, eteenpäin, Elli!

Äijä kirjoitti...

Käväisepä blogissani, haastoin sinut meemiin!

Anonyymi kirjoitti...

Onneks ajat parantuneet..

isopeikko kirjoitti...

Periksi ei piä antaa... osaa Ellikin sepittää niin halutessaan :)

John kirjoitti...

Onks se sama kiroaako hattupäisiä vai pipopäisiä :)

utukka kirjoitti...

Voi Elliä, missähän mahtoi kelliä, kuunnella sanoja helliä. Hattupäisillä saattaa olla enemmän "tiettyä" lumovoimaa.
Ajat ovat muuttuneet, mutta sydämet särkyvät yhä.

Crane kirjoitti...

Niinpä, Susu, eteenpäin on elävän mieli, pikkupiiankin...

Kiitos haasteesta, Äijä. Laitoin linkin päivän postaukseen, sieltä löytyy vastaus meemiin!

Luojan kiitos, Hannele!

Ei vaiskaan, Peikkonen! Eihän Elli sentäs?!? Vai?

Oisko tärkeintä, mitä siellä päähineen alla on, Jerry Lee?

Just, Utukka, sydämet särkyvät...Surullista, eikö?

Anonyymi kirjoitti...

Voi Elli, älä hyppää, vaikka kuinka harmittaa miesten metkut. Lapsi on ihana ja tuo sinulle iloa. Kyllä elämä järjestyy ja järjestää aina.

Mukavan vanhanoloinen runo, vaikka aihe ei mukava olekaan. Tiivis tunnelma ja Elliä tulee sääli.

Crane kirjoitti...

Sinä huomasit, Uuna! Tämä oli samaa sarjaa tehtaantyttö-runon kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

Surullista.
Pirullista.

Crane kirjoitti...

Eikö vain, Liimapuikko!

Piikalikat pipopäiset, helppoa saalista herrojen moisten...

Anonyymi kirjoitti...

Taisi tulla kuljettua liikaa pellon laitaa. Tai väärässä hattupääseurassa.

Crane kirjoitti...

Niinpä, jl. Taisi ennenmuinoin monelle pikkupiialle ja tehtaan tytölle käydä köpelösti....Onneksi joku keksi e-pillerit!

Anonyymi kirjoitti...

Mikähän on se asia, joka saa nykyajan Ellin miettimään sillalta hyppäämistä. E-pillerit toivat avun yhteen asiaan, mutta entäs ne muut. Ajatuksia liikkeelle sysäävä runo.

Crane kirjoitti...

Hyvä kysymys, Kirsti. Ensin mieleen tuli sydänsurut, sillä niistähän tuskin päästään, niinkauan kuin ihmiskunta tuntee... Mutta sitten: masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, kiusatuksi tuleminen... Nykyajassa on paljon vaihtoehtoja, ehkä paljon enemmän kuin entisajan Ellin elämässä....