Runotorstain ja valokuvatorstain 125. haaste; keittiö
Minun keittiöni on
kuin Blixenin Afrikka
yhtä täynnä mielenkiintoisia kolkkia
eksoottisten mausteiden huumaavaa tuoksua
intohimoa, nautintoa
välillä monsuunin huuhtomia silmiä ja pitkiä mustia öitä
Tai kuin taikurin hattu
josta putkahtelee lautasille
gourmetpupuja ja Aasian ihmeitä
ilokseni
kaikille rakkailleni, ystävilleni
Oikeasti se on vain surkea pieni koppero
hallittua kaaosta
mutta jos missä niin siellä
päästän mielikuvitukseni irti
luomaan tyhjästä suurta
olen mahtipontinen
ja kerrankin täynnä itsevarmuutta
43 kommenttia:
Ihana! =)
Juuri tuollaista keittiössä pitääkin olla! =)
kaikille rakkaille ja ystäville on ihan just niinku itsekin ajattelen. ja joo, hallittu kaaos on täälläkin! ;)
:) Just sellainen keittiön pitää ollakin. Aivan ihana runo! En sano hallitusta kaaoksesta sanaakaan (poikaystävä ehkä sanoisi, muttei uskalla) :)
Heh, tässä on jännä sananvahvistus melkein kuin "keitiösä" tai "ruuanvalmstuspaikasa" ulkomaankielellä :) incusne
tuossa pikku valtakunnassasi on tehty paljon luovaa työtä!!Valoisa!
Haaa! Löysin keittiöstäni samoja nyansseja. Vain sipuli puuttuu.
Kaikki tarvittava löytyy.
Kiitos, Hallatar!
Ei kai se muunlainen voi ollakaan??
Just, Nelle, kaikella on paikkansa, vaikkei aina olekaan varma missä....! Hyvä ruoka menee hukkaan jos sitä ei jaeta jonkun kanssa,vai mitä!
Haa, Vallaton Mummeli, olet kouluttanut poikaystävän hyvin (hihitystä...). Mulla loppu kielitaito (oululaisittain???), mutta ihan herkulta kuulostaa....Kiitos!
Kiitos, hanne! Sähkövaloisa, muuten ei kopperossa näe kokata...:D
Jaa, Hukka, ei lopu sipulit eikä silmien monsuunit, ei!
Jos oikein muistelen reseptejäsi, niin ei ne lopu sinultakaan....
Jep, Pantteri! Ja sitten inprovisoidaan....
Oi hurmaava! Hulppeat puitteet ovat vain materiaa, jos puuttuu rakkaus ja mielikuvitus :-)
Osuit, Marjatta naulan kantaan! Niin se on. Hyvää syntyy vaikka kiven kolossa tehden (sen tiedän), kun sen tekee ilolla ja rakkaudella.
Ihana runo, tykkäsin.
Mikään ei ole mahdotonta, kun on luovuutta ja mielikuvitusta!
Varmaan suurin piirtein saman kokoinen kuin oma keittioni (ei se joka on taman paivaisessa kuvassa, vaan se oikea missa itse kokkaan). Montako neliota? No, ei ruoanlaitto ole koosta kiinni. Onneksi.
Pieni ja sievä keittiö laittaa runosuonen pulppuamaan:-)
Kiitti Susu! Just, ja pikkuisen hulluutta lisäksi...
Oi, hpy, ei taida olla neliötäkään lattiapinta-alaa. Sellainen 50-luvulla rakennetun kivitalon yksiön koppero, johon mennään sivuttain ja varotaan, ettei lihota lisää...
Pulp-pulp....:D Keittiöhän ON kodin sydän, Tapsu!
Minä vain tiskaan astioita, syön ja nautin. Meillä on tällainen työnjako.
Meillä on samanlaiset keittiön kaapistot :D
"...ja luutalla lakaseen laattioita..."
Teillä on hyvä työnjako, Helanes. Yksineläjä pääsee harvoin nauttimaan valmiista...:)
Iik, Ari! Valkoinen ei ole minun värini, vaatii jatkuvaa puunaamista....
Aivan ihana runo! Ja kompakti keittiö:)
Ihanaa, juuri noin sen pitää mennäkin. Jos ei keittiössä synny hienoja mielikuvituksen tuotteita niin missä sitten. Meidänkin keittiössä syntyy - joskus - tyhjästä suurta, ilokseni.
Kiva minikeittiö/keittokomero! Itselläni on tässä asunnossa keittiössä vara vaikka tanssia. Toisaalta, kerrankin on tarpeeksi tilaa, ettei tarvitse kaikkea säilyttää päällekkäin! ;D
Kiitos, Inkivääri! Tosiaan; kompakti(hihhih!).....
Tuttua, savisuti, tuo tyhjästä synnyttäminen, mutta hasukaakin. Välillä tulee luotua todellisia uutuuksiakin:)
Aikansa kutakin, Inkataika. On ollut eri kokoisia keittiöitä, niitäkin joissa on tanssittu... Nyt näin :)
Runo on mainio ja keittiöön kuuluu kaaos :)!
Kodikas on keittiösi.
Runo on tosi kiva ja keittiö on oikein kodikas.
Toihan on ihan sopiva tila keittiölle... Mitä enemmän tilaa sitä suurempi kaaos :D
Pieni tila on vain "tekninen ongelma". Kaikki riippuu visiosta :)
Sitä sinulla on!
..sanoo tämä täällä, jolla on varpaat pystyssä pöydän alla...
Mitäpä köökin koolla väliä jos sen hyvä haltia osaa taidon loihtia siellä syötävän hyviä herkkuja. ;-)
Peikkokin tykkää kaaoksesta :) Se on hyvää.
Hieno runo ja ajatuksia antava.
Mainio runo, ei liian "ruuallinen", pikemminkin runollinen. Vasta aikuisena (ohi 40) tajusin, että kokkailu on luovaa. Sinusta se pursuu ihan virtuaalipaperille asti!
Huisi, kiitos teille kaikille mukavista kommenteista!
Niinhän se on, ettei koolla ole väliä (hihhih), keittiössäkään.... Tärkeää on varmasti rakkaus ruokaan (näkyy vyötärölläkin), mutta ennen muuta niitä kohtaan, joille ruokaa valmistaa...
Ja yhtäkkiä tiedostan tämän; rakastan myös itseäni!
Voi kun kivasti kirjoitit.
Minusta tuntuu, että tykkäät kahvista..
Hih, Hannele i paradis! Huomasit; ihan oikeeta pannukahvia ei voita mikään:D
Ihastuttva keittiö. Taidat ollakin oikea gourmetkokki.
Jos on luovuutta yhdessä, niin on monessa muussakin asiassa. Sinulta syntyy runoa siinä missä ruokaakin.
Keittiösi on niin kuin äitini käsilaukku. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvitakkaan :)
Hienoja kielikuvia. Alkaa tuoksua nenässä.
Hih, tutun näköinen kahvinkeitin, itselläni on siis samanlainen. Ja muutenkin tuttua tuo pienen keittiön 'nostalgia', tosin sinulla taitaa olla aavistuksen pienempi keittiö, mulla sentään mahtuu sinne pöytä =)
Kiitos aimarii, tässä vallan punastelee noin hienoista kehuista...
Voi, olipa mainio (ja joo, aika tosikin!) vertaus, Tirlitta. Kiitos!
Kiitos, jl! Tänään bataattikeittoa, tervetuloa lounaalle :)
Hih, Pipsu! Onneksi on hieman tilavampaa tiedossa. Mutta hyvin tuo pikkuinen keittiö on palvellut, se täytyy tunnustaa!
... ja tuollainen kalenteripyyhekin ;D
Oletkin tarkkasilmäinen , Marjukka!On muuten anopilta joululahjaksi saatu, vuonna Miekka ja Kirves!
Äidin keittiö on paras keittiö, oli se sitten minkä kokoinen tahansa!
Hihhhiiiii! Kiitos Kerttuli! Äiskä hykertelee hyvillään...
Minun keittiöni -
Mukava runollinen keittiö ja soma pieni eksottinen soppi, jossa loihditaan minun keittiön i-ruokaa.
Lähetä kommentti