Pakinaperjantain 121. haaste: ”Asiantuntija”
Äkkiä ajatellen, on se huikeaa, miten jotkut ihmiset ovat niin monipuolisia ja taitavia. Osaavat kaiken ja tietävät kaikesta kaiken. Ovat oikeita asiantuntijoita, asiaan kuin asiaan.
Tarkemmin ajatellen, ihmisellä on yleensä jokin ominaisuus tai kyky, joka tekee hänestä alan tai osa-alueen osaajan ja jopa asiantuntijan. Ihminen on siksi omituinen pakkaus. että voi olla lahjakas useallakin alueella samanaikaisesti ja kyetä kaikissa huippusuorituksiin. On myös ihmisiä, joiden aivokapasiteetti on jostain syystä rakentunut putkimaisesti ja heillä voi olla erittäin pikkutarkkaa tietoutta ja valtavaa asiantuntijuutta joltakin hyvin kapea-alaiselta sektorilta. Mutta tässä mennään jo ihmisen aivotoiminnan kummallisuuksiin ja jopa autismin erityislaatuisuuteen joista minulla ei ole asiantuntemusta, joten se siitä….
Työelämässä asiantuntijuus voitaneen kiteyttää niin, että mitä parempi tieto-taito, sitä korkeampi asema työpaikalla. Tekemieni havaintojen ja kokemuksenkin perusteella en ole asiasta täysin vakuuttunut. Johtajuuteen ja varsinkaan hyvään johtajuuteen ei pelkkä asiantuntemus riitä. Eikä sitä opita pelkästään oppikirjoista. Mutta syvennytään aiheeseen tarkemmin toiste….
Olen kohdannut alansa asiantuntijoita kautta maailman sivu. Käytännön arjessa heitä tapaa vaikka autokorjaamoilla, kaupassa, pankissa, matkatoimistossa, sosiaalitoimessa… Loputtomiin! Heitä löytyy siis kaikilta elämän osa-alueilta. Ilman heitä yhteiskunta ei toimisi. Ilman heitä ei maailma pyörisi, talous ei kasvaisi, eikä kehitystä tapahtuisi.
Olen kohdannut myös asiantuntijoiksi naamioituneita, pätijöitä. He ovat henkilöitä jotka todella uskovat olevansa asiantuntijoita kaikessa. Heiltä löytyy jokaiseen asiaan viisas mielipide, ongelmanratkaisu tai muuten hyvä neuvo. Ainakin heidän omasta mielestään. Usein kuitenkin teot jäävät vähäisiksi.
Jos minulle olisi suotu kadehtimisen taitoa, olisin varmaankin vihreänä kateudesta lahjakkaiden, kaikentaitavien ihmisten edessä. En vain oikein osaa kadehtia, päinvastoin, iloitsen jos jollain on erityisiä kykyjä ja ominaisuuksia. Nehän ovat lahjoja. Ne tuottavat elämää helpottavaa teknologiaa, turvallisuutta, taloudellista hyvää. Tai ne yksinkertaisesti aiheuttavat ihmisille iloa, taidetta silmille ja korville, viihdettä ja viihdykettä. Miksi kadehtia sellaista?
Itselläni ei ole mitään erityisiä taitoja, lahjoja tai kykyjä. Kaikessa olen jotakuinkin keskinkertainen. Se riittää minulle oikein hyvin, sillä tulen mainiosti toimeen. Yhdessä asiassa koen kuitenkin olevani asiantuntija. Se on oma elämäni!
*********************************************************************
Kuten ehkä huomsitte, villiinnyin pakinoimaan vanhat ja uudet aiheet! Joskus aihe muhii, muhii ja muhii...Ehtii jo ajatella, ettei tästä valmista tule! Kunnes se äkkiä syntyy, vaatii tulla kirjoitetuksi!
21 kommenttia:
Juuri noin!
Asiantuntemus on asian tuntemista, päteminen on taas jotain ihan muuta.
Lapsia osaavat kasvattaa parhaiten ne, joilla lapsia ei ole. Sama pätee muuten koiran kasvatukseen.
Tässä taannoin joku kauhisteli meidän Laamavasikan jätkämäisiä tapoja, kunnioituksen puutetta ja jatkuvaa kapinointia ja halukkuutta kaikenlaisiin tihutöihin. Kyllä koira pitää osata kasvattaa ja kouluttaa, tiesi tämä koiraton yksilö minua valistaa.
Minulla on nyt koiria kuitenkin ollut sen verta, että tiedän, että jokainen on yksilö, siinä missä ihmisetkin. Ja mikä toimii yhden kanssa, ei toimi toisen kanssa. Ja hiljaa hyvää tulee. Kun parhaansa yrittää, ei oikein enempää voi tehdä.
Vaikka asiantuntija en tälläkään saralla ole.
Tälle pätijälle sitten ilmoitin rauhallisesti, että jokaisella huumenuorella ja pikkurikollisellakin on äiti.
Meni tyyppi hiljaiseksi - ja syystä, jonka saatat arvata.
Auts, Tiina! Saatanpa kuvitella! oikein hyvin saatan!
Totta, että hanakimmat neuvojat ovat ne osattomimmat; lapsettomat, koirattomat...
Kyllä kai sitä itsekin välillä kuvittelee tietävänsä ja osaavansa enempi kuin oikeasti osaakaan... Anoppina oleminen on itselle tukalaa, siellä se asiantuntijuus oikein kukoistaa. Vaikka kuinka yrittäisi viisautta itsestään löytää...
Noinhan se on, sisäinen asiantuntijuus on vahvassa aina välillä. Onneksi on oppinut nitistämään sen aika hiljaiseksi oikeissa paikoissa!
Noh, Susu! Sinulla kyllä on asiantuntijuutta moneksi, oikeasti!!!!
Besserwisserit ovat itse asiassa aika harvoin asiansa osaavia. Mutta onhan sekin jotain, että on monipuolisesti lahjaton.
Juupa niin, Ina. Sepä onkin aika metkaa, niinkuin tuolla aiemminkin oli puhetta.
Mie kyllä uskon, että jokaisella on lahjoja. Ehkä besserwisseri vain pönkittää heikkoa itsetuntoa....
Olen myös aivan varma, että olen elämäni asiantuntija.
Tällaista se asiantuntemus on, sitä on, mutta sitä myös luullaan olevan.
Niin, ja hyvässä tyäpaikassa on johtajat ja asiantuntijat eri ihmisiä. Minua on elämä hemmotellut hyvällä johtajalla, joka on innostanut minua kehittämään ja uskomaan asiantuntemukseeni.
Olen löytänyt hyvän autokorjaajankin.
Muuten olen hyvin keskinkertainen, ja ihan tyytyväinen siihen.
Niin me ollaan Arleena! Kukaan ei tiedä paremmin....:)
Onnekas olet, Hannele! Hyvä autokorjaaja on aarre, mutta hyvä pomo on jo ihme! Luulen....
Jep, on arvo sinänsä olla tyytyväinen itseensä!
Minä LUULIN olevani oman itseni asiantuntija, kunnes minua "wiisaampi" kertoi etten ehkä olekkaan. Vaivani ja vajavaisuuteni johtuvatkin jostain, mitä en itse miellä syyksi. Menin kerrankin sanattomaksi. Onko mahdollista että wiisaampi ei ehkä olisikaan oikeassa?
Nyt sitten pitäisi ajatella oma itsensä ihan uusiksi 48:n vuoden jälkeen.
Koirankasvatuksesta:
Minua epäiltiin, kun sanoin ettei viimeisintä koiruuttamme ole tarvinnut kasvattaa ollenkaan. Eihän se ole mahdollista.Miten se voi muuten totella noin hyvin?
Outoa...
Arjaanneli, joskus joutuu tarkistamaan kuka on, mutta se ei kai ole huono asia.
Kokemuksesta; paluu menneisyyteen eheytti nykyisyyden ja minuuden!
Silti; vain sinä itse päätät miten nahkoissasi elät, eikö? :D
Eikös koirat ole persoonia, niinkuin ihmisetkin. Toinen tarvitsee keppiä, toinen porkkanaa...??? Arvelee koiraton kurki!
(pomoksi ei isoissa paikoissa kaikki pääse, pahempi voi olla pikkupaikoissa)
Hyvä pakina asiantuntijuudesta ja asiantuntijuudesta - kaikki eivät voikaan osata kaikkea ja jokaisen asiantuntijat paras ominaisuus taitaa olla kysymisen taito?
Niin se varmaan on, Hannele!
Kiitos, Inkivääri! Niin, eikä kaikkien tarvitse osasta kaikkea.
Tuo on viisautta; kysymisen taito!!!!
Mitähän eroa on asiantuntijalla ja asiantietäjällä. Toinen reagoi tunteella ja toinen tiedolla? Vai onkohan peikko eksynyt asiasta?
Peikkoko eksyksissä? Missä? Ehei. Kurki niinkin! Haparoimassa sokeana tietämisen ja ymmärtämisen viidakossa....
Keskimääräisesti ottaen, kaikki olemme keskinkertaisia. Vaikka olisin kuinka hyvä, aina löytyy parempia. Ja vaikka olisin kuinka huono, aina löytyy huonompia.
Onnellinen se, jolla ei ole kadehtimisen taitoa. Lahjakkuus on tarkoitettu muiden, ei itsen iloksi , juuri niin kuin sanot!
Niin kuin vaikka tämä kirjoittamisen taito tässä blogissa :-)
Onkin paljon mukavampi olla kun ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea.
Voi aina yllättyä iloisesti kuullessaan tai oppiessaan uutta.
Asiasta kolmanteen, eilen aamulla yksinäinen joutsen lensi töräytellen sinnepäin.
Joko ne tosiaan ovat muuttomatkalla?
Öö, kiitos, Marjatta!
Keskivertona on ihan kiva elellä... Sehän on sitten paljolti itsestä kiinni, se elämänlaatu ja tyytyväisyys!
Siepä sen sanoit, Mk!
Ai, no ne yksittäiset on jonkin sortin tiedustelijoita. Tulevat luurailemaan, josko sen verran olisi puronsuut auki, että isompi porukka mahtuisi uimaan. Ne tietysti sitten soittavat niille jälkijoukoille, milloin on otollista tulla...
Kai niilläkin on kännykät? En tiedä, miten ne muuten tiedon lähettävät....
Joo, pari viikkoa vielä, sitten tulee pääjoukko. Kai riippuu vähän keleistä...
Minäkin pidän enemmän niistä oikeista asiantuntijoista. Pätijöiltä voidaan minun puolesta riistää asiantuntijuus kokonaan pois.
terveisin eräs keskinkertaisuuden asiantuntija :)
Jep, Tirlitta! Keskinkertaisuus kunniaan!!!!
Lähetä kommentti