Onneksi on ystäviä!
Keskellä tätä kaikkea olen saanut huomata, että veljelläni on hyviä ystäviä. On seurakuntalaisia, työkavereita ja niitä vanhoja hyviä ystäviä, joiden kanssa on jaettu jo hurjaa nuoruutta... He ovat tulleet sairaalaan, rukoilleet, muistelleet yhdessä menneitä, kuljettaneet tupakalle ja toimittaneet pieniä palveluksia... Tulleet vierelle ja rohkeasti kohdanneet kuolevan...
Samat ystävät ovat tukeneet ja auttaneet minua jaksamaan, antaneet hetken lepotaukoja... Ne muutamat, jotka ovat tunteneet veljeni pisimpään ja parhaiten, ovat ottaneet minutkin ystäväkseen...
Minunkin vanhin ystäväni asuu Lappeenrannassa. Me kävimme yhdessä kansakoulua ja noista ajoista alkanut ystävyys on kantanut kaikki elämämme vaiheet tähän päivään. Muutama viikko takaperin teimme yhteisen haikeudentäyteisen matkan vanhalle asuinpaikallemme Kymijokivarteen. Perjantai-iltana illastimme Imatralla hulppeasti ravintola Buttenhoffissa nauttien erinomaisesta ruoasta ja viihtyisästä ympäristöstä. Oli niin rentouttavaa rupatella "naisten kesken" kaikesta vähemmän vakavasta...
Tapasin eilen 20 vuoden jälkeen toisen vanhan ystävättären. Tutustimme v.-73 Sveitsissä, jossa hän oli au-pairina ja minä työskentelin sairaalassa. Ystävyytemme oli erikoista, olimme niin samalla aaltopituudella, että luimme toistemme ajatukset... Telepatia toimi välillämme vielä kauan senkin jälkeen kun olimme tahoillamme perustaneet perheet ja yhteydenpito väheni... Tämän ystävättären syytä/ansiota on se, että aikanaan tulin Lappiin ja jäin tänne... Hän soitti minulle ensimmäisen kerran jo pian kaksi vuotta sitten jouduttuaan puheisiin jonkun kanssa joka tunsi minut. Olemme soitelleet harvakseltaan, mutta tapaamiseen ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta. Oli ihana kokea, etteivät välillä olevat vuodet olleet muuttaneet ystävyyttämme millään lailla.
Työsuhteeni päättyy ensi viikon alussa. Eilen olin viimeisen päivän töissä, lähinnä vain siivoten toimistoa ja järjestellen papereita. Oli ihanaa ja haikeaa tavata kaikki rakkaat mummelit ja papparaiset ja hyvästellä heidät. Toivottavasti talo pystyy tarjoamaan työtä myöhemmin, mutta kovin suuria odotuksia ei juuri nyt ole! Tässä tilanteessa on kuitenkin helpottavaa, ettei tarvitse repiä itseään kahtaalle, vaan voin rauhassa hoitaa veljeni saaton loppuun saakka.
Lapissa paistaa aurinko ja kotona on hyvä olla!
17 kommenttia:
Onneksi rankkaan aikaan sisältyy niin paljon positiivisiakin myllerryksiä. Kertomasi sekä omista että veljen ystävistä kuulostaa ihanan vahvalta ja arvokkaalta.
Toivottavasti kotona käyminen antaa sinulle lepoa ja voimia. Työtkin taisivat loppua juuri sopivaan aikaan. Voimia sekä syysauringon kirkkautta ja lämpöä sinulle!
Kiitos Ruska! Kiinalaisen uskomuksen mukaan ihmisen elämä on aina tasapainossa; jos menettää paljon, saa paljon tilalle. Ystävät ovat arvokas voimavara!
Koen myös blogissa saatujen kommenttien arvon; niistä välittyy ymmärrys ja henkinen tuki!
Siivoat ja järjestelet työpapereita. Samalla laitat muistojasi järjestykseen veljesi hiipumisen avulla.
Jossain sulkeutuu ovi. Jossain aukeaa ikkuna...Jossain...
Ystävät todella jakavat taakan! Ystävien avulla ihminen kestää sen, minkä alla ilman ystäviä nääntyisi.
Minäkin uskon, kuten mm kommentissaan, että jonkin pitää päättyä, jotta jotain muuta voi alkaa. On kuin johdatusta, että työsi loppuu juuri nyt kun sinun aikasi on veljesi luona. Ja seuraava vaihe antaa tass tilaa jollekin uudelle.
Elämä kantaa - kulunut klisee, mutta totta se kuitenkin on.
Peikolta ajatus. Se ei osaa sanoa mitään hianoa...
Aika vähissä sanat täälläkin.
Hienoa ettei teistä kummankaan tarvitse olla yksin, että ystävyys kannattelee tälläkin matkalla.
Turvallista matkaa takaisin tänne etelään!
Pysähdyin hetkeksi rinnallesi ja tartun käteesi. Surua ja luopumista ei voi harjoitella, vaikka niitä joutuu kohtaamaan iän mukana. Mutta voimia annetaan, niin uskon.
Ystävyyttähän tämäkin on!
Blogi palvelee nyt minua henkireikänä; antaa mahdollisuuden purkaa hieman tuntoja ja jäsennellä asioita ja ajatuksia. Parasta on kuitenkin teidän kommentit! Monet jakavat omia kokemuksiaan ja lämpimät ajatuksenne sekä myötätuntonne ovat arvokkaita voiman lähteitä minulle.
Lämmin kiitos teille kaikille, autatte jaksamaan!
"Lapissa paistaa aurinko ja kotona on hyvä olla!"
Elämä antaa. "Kuka vierelles jää" - Ystävyyden laulu soi.
Paljon terveisiä lähetän.
Kiitos, Lastu!
Hei!
Eksyin blogiisi ihan ensi kertaa ja jäin heti kiinni. Tekstisi on jotenkin niin kaunista ja koskettavaa. Olen ehtinyt lukea vasta hyvin vähän vanhoja kirjoituksiasi, mutta pikku hiljaa haluan lukea ne läpi.
Ensi silmäyksellä minua tietysti sykähdytti tuo kuva Keltaisen kurjen tornilta! Se on ihana paikka keskellä suurta Wuhanin kaupunkia Kiinassa. Oletko tietoisesti valinnut juuri tuon kurki-patsaan kuvan? Omassa elämässäni tuo paikka ja kaupunki ovat sattumalta olleet isossa osassa, positiivisessa mielessä.
Sen sijaan ei voi olla sattumaa, että Keltaisen kurjen tornin kuvalla varustettu blogi on näin sykähdyttävä =) .
Lämpimiä ajatuksia sinulle haluaa lähettää ihan Tuntematon naisihminen
Hei "ihan tuntematon naisihminen"! hauskaa, että löysit blogiini. eihän tiedä, mitä muuta yhteistä meillä on kuin kokemus Wuhanista. sen tarinan olen kertonut vanhassa Old Ghost blogissa... olisi mukava kuulla tarkemmin sinun kokemuksestasi !!! löydänkö blogiisi?
Kiitos lämpimistä ajatuksista!
Koitin löytää mainitsemaasi Old Ghost blogia, mutta ei onnistunut. Harmillista! Olen vasta hyvin vähän aikaa sitten tutustunut blogi-maailmaan ja selailen vielä satunnaisesti sitä sun tätä ja toivon löytäväni muutamia jatkuvastikin seurattavia, kuten nyt tämä sinun bogisi.
Ja jos joskus vielä valotat Wuhanin kokemustasi uudelleen, niin luen innolla.
T: Ihan tuntematon naisihminen + koira (Mainitsit josssain kohdin potevasi koirakuumetta, mikä on tilanne?)
Höh, tulipas muutamia kirjoitusvirheitä Pahoittelen, vaikka itseähän ne toki eniten vaivaavat. T: Tuntematon n-i
oi, juu! vanha haamu on salasanan takana, ja salasana kotona...
palaan myöhemmin asiaan...
Wuhanissa kävin 2006 syksyllä ollessani Shanghaissa opiskelijavaihdossa. Matkan tein opettajani ja hänen kiinalaisen miehensä kanssa ja viivyimme viikon, jonka jälkeen matkustimme Zi'aniin...
palaillaan!
Minulle Wuhan on ehkäpä sitten rakkauden kaupunki <3 . Olen käynyt siellä kolmesti (talvi 2000, alkukesä 2004 ja kevät 2006). Olisi ihanaa päästä taas uudelleen, mutta käytännön syistä se ei ole lähiaikoina mahdollista. Kaupunki ja Keltaisen kurjen torin aluekin ovat muuttuneet runsaasti aina käyntien välillä. T: Nais-ihminen
oi, mielenkiintoista.
mie lähtisin myös koska vaan takaisin Kiinaan, jos olisi mahdollista, vaikka pidemmäksikin aikaa... olisin halunnut töihin sinne , mutta alan olla liian vanha kääkkä... siis kiinalaisten mielestä! siellä isoäidit hoitavat vain lapsenlapsia:)
voin vain kuvitella muutosten määrää, kaikkialla Kiinassa... pitää kotona kaivella tosiaankin salasana vanhan blogiin, jotta voit käydä katsomassa ainakin kuvia...
Lähetä kommentti