Vielä äitienpäivänä työmatkani reunustoja koristivat korkeat, likaisenharmaat lumikasat tehden maiseman jotenkin apeaksi. Viime viikolla saimme jo nauttia kirkkaista, aurinkoisista päivistä, mutta yöt olivat yhä kylmiä ja aamulla lätäköt saattoivat olla riitteessä. Sää oli sitäpaitsi kovin epävakaista; välillä aurinkoista, välillä räntä- ja vesisateista. Sitten viikon lopulla Venäjän suunnalta kulkeutui tänne helle, joka vauhdikkaasti antoi kyytiä likaisille lumiläiskille ja luonto muuttui parissa päivässä vihreäksi, kuin taikaiskusta! Puff vaan...!
Kaksijakoisesti ihastelen lämpöä ja luonnon vaaleaa vihreyttä, mutta jo näillä helteillä tuskailen hikoilun ja turvotuksen kanssa. Tänäänkin jo tuskastuneena puristaviin jalkineisiin sovittelin kenkäkaupassa numeroa tai kahta suurempia kenkiä, mutta enhän minä sopivia löytänyt. Sitä on sen verran turhamainen, että norsunjaloista huolimatta jalkineiden niissä toivoisi olevan sirot ja naiselliset...
Vuosi sitten tehty jalkaleikkaus - ja kärsityt kivut - menivät täysin hukkaan. Itse asiassa, tilanne taisi vain pahentua entisestään. Luu pullistelee lähes entiseen malliin, pitkiä arpia on jalkapöydän sivussa pari ja pohkeessa kolmas ja minkälie hermon lääkäri vahingossa katkaisi, kun nilkan alue on täysin tuntoa vailla.... Pahinta on jatkuva kipu ja etenkin näin lämpimällä vaivaava jalan turpoaminen... Siis todellakin norsun jalan mittoihin!
Jos nyt siis joku, jolle on tehty vaivaisenluuleikkaus, sattuu tätä vuodatusta lukemaan, niin voisiko kommenttilaatikossa kertoa, miten leikkaus onnistui ja kauanko toipuminen kesti.
