Ei tietenkään

Runotorstain 141. haaste, ”tasan”



Ei käy ei!
Ei käy tasan
sanotaan
onnen lahjat onnenlahjat

Ihan hullua
miksi pitäisikään?
Eihän se mene tasan
ei jakaudu kuin pizza paloihin pizzapaloihin

Mulle sulle mullemullemulle….

Onni on onneksi suhteellinen käsitys
Onnista en ole varma

Ihana sunnuntai

Sumu on hälvennyt maiseman yltä ja aurinko noussut kuulaan kirkkaalle syystaivaalle hetkeksi lämmittämään päiväämme. Syksy loistaa kirkkain värein luonnossa ja mäen rinteet loistavat punaisina puolukoista...Mikä ihana sunnuntai vain olla ja nauttia!

Hieman haikein mielin katselen, kuinka muuttolinnut auraksi järjestäytyneinä suuntaavat lentonsa kohti etelää ja lämpöä. "Tänne, tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään"... Elämä on kuitenkin muuttumassa, ovi on auki jonnekin, jonne pääseminen edellyttää paikallaan pysymistä. Ja jos kaikki sujuu hyvin, kevät tuo uusia ilon aiheita ja sisältöä elämään...

Päivät ovat kuluneet hurahtaen. Työelämävalmennuksessa työ on ollut työtä, eikä vain työelämän harjoittelemista, niinkuin sen oikeaoppisesti kai kuuluisi olla. Luiskahdin ottamaan vastuulleni viriketoiminnan suunnittelun ja toteutuksen siinä muodossa, jossa se nykyisellään palvelutalossa toimii, kun "kukaan muu ei ehdi"! Lankesin siis turhamaisuuden ja pätemisenhaluni ansaan, mutta myös sydämessäni koin, että viriketoiminta tuottaa palvelutalon asukkaille iloa ja piristystä. Jokainen päivä on ollut haasteellinen ja välillä vaikeakin, mutta olen myös nauttinut ja iloinnut!

Tokihan olen myös katsonut toiveikkaana tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiini saada edes joitakin kuukausia kestävä "oikea" työ kyseisessä palvelutalossa. Olisihan se monen vuoden opiskelun jälkeen henkisesti palkitsevaa ja olisi uutta paikkaa hakiessa näyttöä pidempiaikaisesta työkokemuksesta. Kun on vuosikausia kitkutellut opinto-, toimeentulo- ja työmarkkinatuilla, niitä mitenkään väheksymättä, olisi ihan käsittämättömän hienoa saada pitkästä aikaa IHAN OIKEAA PALKKAA....

Aika on siis kirjaimellisesti hurahtanut ohi. Hyvistä aikeista huolimatta en ole juurikaan koneella istunut; en kirjoittamassa omaa blogia enkä lukemassa toisten blogeja. Suokaa hyvät blogiystävät laiminlyöntini anteeksi! Kyllä se tästä taasen...
Aurinkoista ja värikylläistä syksyä kaikille!

työhakija

Runotorstain 139. haaste: "Kirjoita runo, jossa on vain kymmenen (10) sanaa, ei yhtään enempää eikä vähempää. Aihe ja tyylilaji muuten vapaita".






loppuelämäni tärkein päivä
ovi auki sisään, ulos
arvoni
ventovieraan päätettävissä

Inhimillistä

Runotorstain 138. haaste; inhimillinen




kirottu tauti
kampitti
kaatoi salakavalasti
vuoteeseen

siinä makasin
minä heikko
vielä heikommaksi muuttuneena
kirosin ja itkin
kärsin
vihasin ja raivosin

itselleni