torstai 18. kesäkuuta 2009

Huomenna taas Juhannusta juhlitaan...

Sijoitin pöydän ikkunan eteen ja asetin läppärin sen päälle tyytyväisenä hyvästä työtilasta. Vaan saanko mitään aikaiseksi, kun ajatukset karkaavat ikkunaruudun toiselle puolen, ulos. Tunnustan; minusta on tullut ikkunasta tuijottelija. Öisinkin, kun uni karkaa pois, nousen istumaan tähän tuolille, käännän kaihtimen auki ja tuijottelen maisemaa joka lasin takana aukeaa.

Ei siellä mitään erikoista näy, oikeastaan näköala on suppea ja kadun toisella puolella vastaan tuijottava talo on aika iloton. Parkkiruuduissa asfaltilla seisoo autoja ja peräkärryjä, nurmikkopläntin keskellä huojuu lipputanko tuulessa ja iso puukeinu on tyhjillään... Ei siis mikään kaunis näky.

Mutta aamuyöllä näen usein suuren rusakon loikkivan aivan ikkunan alle syömään vastaleikattua nurmea. Se pysyy lähes liikkumattomana ja kuuntelee tarkkaan ympäristöään. Sitten se venyttelee hassusti pitkiä takajalkojaan ja ottaa muutaman loikan toiseen paikkaan ja jatkaa syömistä.

Samaan aikaan nurmikolle laskeutuu kaksi varista. Ne nyökyttelevät päätään ja keekoilevat jäniksen ympärillä kuin kysellen sen kuulumisia. Sitten ne tepastelevat leuhkana ympäri pihaa, tarkastavat hiekkalaatikon ja parkkialueen autot. Kyllästyttyään ne lehahtavat vastapäisen talon katolle päivystämään kotipiiriänsä.

Västäräkkipari saapui näille main samoihin aikoihin kun itse tähän muutin. Kylmää oli ja taisi eväätkin olla kirjaimellisesti kiven alla. Naarasvässyn toinen siipi oli jotenkin vahingoittunut, liekö lentänyt tuulilasiin, kun sulat sojottelivat miten sattui. Viime yönä se jo jotenkin lenteli, vaikkakin lyhyitä pyrähdyksiä. Sen nokka oli kuitenkin täynnä hyönteisiä, joita se kuljetti pesään poikasille.

Nyt on oikein suotuisa juhannusilma. Kylmää ja harmaata. Ehdin jo viime yönä huolestua, sillä yö oli huikean kirkas ja kylmä. Auringon noustessa taivas talon takana vaihtoi väriä upeasta oranssista pinkkiin ja lilaan. Näytti siltä, että päivästäkin tulisi aurinkoinen, mutta ei... Vain vajaassa tunnissa kova tuuli virisi jälleen ja taivas peittyi tasaisen harmaisiin pilviin. Mitäkö suotuisaa tässä on? Tällainen sää säästää monia ihmishenkiä, hiljentää yletöntä riehaa ja rauhoittaa mieliä.

Kaikesta huolimatta; Ihanan valoisaa ja iloista Juhannusta kaikille blogiystäville!

11 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Leppoisaa juhannusta, Crane.

Kerttu kirjoitti...

Vau, löysit jotain p o s i t i i v i s t a kylmistä keleistä! Kukapa olis uskonut :O
Ihanaa juhannusta, äippä!

utukka kirjoitti...

Kauniit juhannusruusut, tunnen niiden tuoksun tnne asti. Kiitos enkeleistä ja hyvää RAUHALLISTA juhannusta.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kivahan kaikkea on tuollaista seurata,
mukavaa juhannusta.

Hallatar kirjoitti...

Hyvää Juhannnusta siulle. =)

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen ikkunasta tuijottelija :-)
Tykkään tarkkailla toisia, niin ettei minua silti nähdä, kiero tyyppi siis.

Ihanat juhannusruusut! Hyvää juhannusta sinullekin!

isopeikko kirjoitti...

Pöö peikolta.

Celia kirjoitti...

Hyvää juhannusta, Crane! Ruusut kukoistavat kuvassasi kauniisti.

Tiina L. kirjoitti...

Crane-ystäväiseni, siinä se onkin ihmisen elo ja ilo - näkemisessä, ei vain katsomisessa.

Hienosti kerrot näkymistä ikkunastasi.

Ja minä huomaan miettiväni niitä monia ikkunoita, joiden takaa olen maailmaa katsonut.

Ensimmäinen, jonka muistan, Helsingin Munkkivuoresta, kuudennesta kerroksesta, korkealta. Miten minä katsoinkin ja tarkkailin ihmisiä.

Oli ikkuna Lontoossa, oli ikkuna Los Angelesissa. Oli Turussa. Ja kaikkien takana olen ollut mietteliäs, katsellut, havainnoinut, ihmetellyt.

Ikkunoita Helsingissä, monta. Ja nyt Otepäällä, monta ikkunaa, jokaiseen ilmansuuntaan.

Pitää osata katsoa.

Ja sitten, myös, tietenkin, lähteä ovesta ulos, katsoa maailmaa ilman lasia välissä.

utukka kirjoitti...

Hey, Crane! Eiks jo juhlita jotain muuta! Vaikka mun synttäriä, minusta tulossa taas "sunnuntailapsi"!
Toivottavasti kesäsi menee hyvin! Olen kaipaillut sinua.

Hallatar kirjoitti...

Mitä siulle nyt kuuluu? =))))