torstai 16. syyskuuta 2010

Veli oli eilen pyytänyt viikonloppuvapaata sairaalasta ja tänään kotiutushoitaja otti minuun yhteyttä. Olin tästä hankkeesta kuullut ennakkotietona hoitajilta, mutta veli ei ollut koko aikana sanallakaan minulle maininnut ryhtyneensä toimenpiteisiin päästäkseen kotihoitoon. Minua harmitti, koska veljen hoito on noina päivinä vastuullani, mutta hänen ajatusmaailmansa mukaan minun kanssani ei tarvitse edes keskustella asiasta.

Pääsin pian harmistukseni yli, sillä tämä on kuitenkin veljen viimeinen mahdollisuus ns. "siviilielämään". Huomisaamuna ryntään siis kauppaan hankkimaan ruokatarpeita viikonlopuksi, järjestelen asunnon toimivaksi ja menen sitten sairaalaan hakemaan veljeä.  Hieman kyllä jo jännittää, miten tästä selvitään, mutta onneksi lääkehoitoon saamme tukea ja apua Tehosairaanhoidosta. Sairaanhoidon ammattilaiset käyvät aamulla ja illalla tarkistamassa tilanteen. Ja pahimmassa tapauksessahan veli voi aina palata sairaalaan,

Eilen kuitenkin tapahtui jotain mikä säikäytti minut. Veli halusi iltapäiväivällä vielä lähteä hieromaan autokauppoja ja niinpä ajelimme Joutsenoon. Ihmettelin jo mennessä, miksi veli oli niin väsyneen oloinen ja kahvilassakaan ei millään meinannut pysyä hereillä. Hoitajan kanssa pohdittiin, että pojan tapaaminen oli ehkä käynyt liikaa veljen voimille. Tänä iltana väsymykselle saatiin selitys. Eräs hoitaja oli käynyt vuoroon tullessaan kertomassa että oli vahingossa antanut veljelle väärät lääkkeet...!

Luota tässä sitten saatavaan hoitoon!

5 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Voi ei!!! Väärät lääkkeet - aivan kuin tilanne ei olisi riittävän vaikea muutenkin.

Toivottavsti viikoloppu menee hyvin!

Crane kirjoitti...

Eikö tunnukin uskomattomalta, Ina! Aamulla pitää tämäkin asia selvittää...! Toivotaan!

Mk kirjoitti...

Ehkä tunne elämänhallinnasta hieman lohduttaa - on niin vähän enää mistä voi itse päättää.

Onneksi vääristä lääkkeistä aiheutui vain väsymystä, olisi voinut käydä paljon hullumminkin.
Toivottavasti ei toistu.

Hyvää loppuviikkoa teille!

Crane kirjoitti...

Luultavasti itsekin pitäisin kiinni itsemääräämisoikeudestani kynsin hampain, jos olisin tuossa tilanteessa, Mk....
Aika pelottavaa, jos ei voi luottaa saamansa hoidon laatuun. Vaikka erehtyminen onkin inhimillista.... Iltalääkettä antaessani huomasin, että unilääkettähän se oli, mitä oli annettu... Ihmettelen, koska hoitaja ja lääkäri puhuivat sydän- ja verenpainelääkkeistä....

Oikein leppoisaa viikonloppua sinnekin!!!!

Hallatar kirjoitti...

Hui...