Kesä; vihreys on muuttunut tummaksi, paikoin harmaan ja kellanruskean sävyiseksi. Sitä ei ole enää paljoa jäljellä ja kun se päättyy, käärimme sen jättämät muistot siihen mielen outoon laatikkoon, jossa kaikki aikaisempien kesien muistotkin keräävät pölyä.
Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Koko viikon oli sellainen olo, että käsissäni on märkä saippuapala, joka ei millään tahdo pysyä käsissä... Ehkä torstaina oli jo helpompaa, sai alulle monta suunnitelmaa syksyä varten ja jotakin valmistakin... Jo ensimmäisenä työpäivänä väläyteltiin työn päättyvän lokakuun alussa, joten motivaatio on hieman hakusessa...
Asuntoa olen saanut laitettua vain vähän. Iltaisin olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut alkaa millekään. Sain vasta loppuviikolla selvitettyä varastoni sijainnin, nyt voin pikkuhiljaa alkaa kantamaan sinne laatikot, joiden sisällön haluan säilyttää myöhempää varten.
Talo jossa asun on rakennettu 50-luvun alussa. En tiedä, onko kylpyhuoneen vesiputkia rempattu sen koommin, mutta ainakin nyt on mahdotonta saada tarvittavaa osaa liittääkseni pesukoneeni vedenottoletkun kylmävesihanaan... Asian selvittämiseen kului useita tunteja kiertäessäni (jalkaisin) lvi-yrityksestä toiseen. Huomenna on vihdoinkin pakko soittaa vuokranantajalle, sillä lähes kaikki työvaatteeni ovat pyykkikorissa pesua odottamassa...
Puhuin eilen veljen kanssa pitkään. Hän totesi olevansa nyt valmis ottamaan vastaan ulkopuolista apua arjen askareissa, joten huomenna on soiteltava imatralaisiin kotipalveluyrityksiin ja selvitettävä palvelusetelin käyttömahdollisuus. Juttelin jo viikolla esimieheni kanssa aikomuksestani ja mahdollisuuksistani lähteä Imatralle saattamaan veljeni hänen viimeiselle matkalle. Kuvittelin tuolloin aikaa olevan vielä runsaasti, mutta sairaus etenee niin nopeasti, että jo parin viikon päästä voi olla aiheellista lähteä matkaan.
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin! Viikonloppu on ollut harvinaisen rikas, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kutsuin kirjastossa työskentelevän ystävän ja hänen luonaan vierailevan englantilaisen kollegan kylään lauantaina. Kävimme ensin usean tunnin retken läheisessä metsässä keräten korillisen sieniä ja valmistin meille sitten maukkaan aterian hirven sisäfileestä, sienistä ja kasviksista. Nautimme juhlavan aterian kanssa ihanaa kuohuviiniä, rupattelimme ja nautimme mukavasta seurasta.
Lauantain päätteeksi eräs toinen ystävä kutsui minut kanssaan keskikaupungille katsomaan iltavilskettä terassilta käsin. Tunnustan, että vaikka oli mukava käydä hieman tuulettumassa, päivällä tehty sieniretki ja viikolla vähiin jääneet yöunet haittasivat terassi-iltaa ja jo puolen yön jälkeen oli kotiuduttava nukkumaan. Etenkin, kun aamulla oli noustava viemään mummoja ehtoolliskirkkoon....
Edessä on uusi viikko ja uudet haasteet...Toivottavasti nyt uni maittaa! Hyvää yötä!
6 kommenttia:
ei kesää nyt vielä pakata, nautitaan pari kuukautta..
Voi Hannele, tänne Napaiirille syksy hiipii hyvinkin jo elokuun lopussa...ja sehän on jo ihan pian!
Kyllä täällä etelämässä on täysi kesä vielä, vaikka onkin varmaan pimeämpää kuin siellä teillä.
Onko se huolestuttavaa, kun työ loppuu?
Ei juuri nyt huoleta, Pantteri, mutta voihan olla, että jos työttömyys kestää kauan, huolet alkavat kasaantumaan...Kysyitkin ikää! Harmi, etten työn päättyessä ole vielä täyttänyt 57v, jolloin ansiosidonnaista saisi sinne eläkeikään saakka....:)
Sitä se on - loman jälkeen totuttelua takaisin työhön. Joskus todella raskasta.
Monenlaista tuntuu syyspuoleesi kuuluvan. Iloa ja murheellisempiakin asioita. Toivon, että syyskesä näyttää kuitenkin paremmin kauniin puolensa, sillä parhaimmillaan syksy on hyvin kaunista ja luovaa aikaa.
Kiitos sinulle ajatuksesta, aimarii!
Elämä on tätä; ilon ja surun vuorottelua!
Rakastan syksyä, kuulaita päiviä ja kirkkaita tähtiöitä! Sinulle myöskin toivotan kauniita päiviä!
Lähetä kommentti