lauantai 21. elokuuta 2010

Kokeiluja järjestelmäkameralla

Uuden kotini parvekkeelta avautuu 180 astetta etelään antavaa maisemaa,  jossa kirkkaalla ilmalla näkee vaaroja vaarojen perään kymmeniä kilometreja. On vain nostettava katsetta korkeammalle, yli muutama kerrostalon ja kauempana aukeavan teollisuusalueen. Alas katsoessani näen junien tulevan ja lähtevän ja illan hämärtyessä 4-tien valojen kaartuvan kohti Kemiä.



Saan nauttia jatkuvasti muutuvasta taivaasta, 


pilvien muodoista,


auringon laskuista,


taivaan väreistä,


ja pimenevien iltojen pehmeästä tunnelmasta



Niin, katson taivaalle ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla!




Ps. Nämä ovat ensimmäisiä kokeilevia otoksia järjestelämäkameralla...Paljon on opittavaa!


15 kommenttia:

Kutuharju kirjoitti...

On sinulla maisemat! Huikeaa! Ja hienoa kun on myös väline jolla tallentaa upeat hetket - värit ja vivahteet. Pitäisiköhän minunkii muuttaa vähän sänkyjärjestelyjä jotta näkisin ensin aamulla taivaan (tosin, koska olen tottunut nukkumaan pimeässä, voisi käydä niin että taivaalta kajastava pienikin valo pitäisi mut hereillä koko yön - siinähän sitä sitten ihailisi, kaiken yötä ja laskisi lentävät tähdet ;)
Hyvää yhteistyötä sinulle ja kamerallesi :)

Crane kirjoitti...

Kiitos, Kutuharju! Tarkoitukseni on mennä oikein kurssille opettelemaan laitteen käyttöä kun olen niin pahuksen laiska lukemaan ohjekirjoja...
Maisemat on kyllä upeat, etenkin taivas. Ei tahdo silmiään irti saada, nytkään...! Ehkä sinäkin tottuisit...)

maaretta kirjoitti...

Hienoja otoksia ovat jo nämäkin! Taidat asutella Korkalovaaran maisemissa, kuvakulmista päätellen! Sieltä on upeat näkymät, kentoies Rovaniemen parhaimmat!

Crane kirjoitti...

Oikein arvelit, Maaretta! Ylin kerros vanhassa kivitalossa takaa rauhallisen asumisen, mutta myös jatkuvasti muuttuvan näköalan...! Ja takana sieni- ja marjamaat, lenkkipolut...Ei voi valittaa!

Kiitos! On ihan 'ekaluokkalainen' olo tuon kameran kanssa...:)

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Nättiä (vaikka mulla ei ole kärsivällisyyttä, tykkään pienestä nopeesta kamerastani taskussani :)

Celia kirjoitti...

Onnea uudelle kameranomistajalle. :) Ja maisemat ovat todella upeita.

Mk kirjoitti...

Kylläpä onkin kaunista!
Ja varmasti oudon rauhallista.

Ohjekirjoista en edes kehtaa sanoa mielipidettäni.
Tai no, ehkä on terveellistä tuntea itsensä silloin tällöin tosi tyhmäksi.
Mutta mukavaa että ostit uuden kameran, saadaan nauttia mahtavista maisemista jatkossakin.

Crane kirjoitti...

Hannele; kiitos! minä olen jo niin etanavaihteella, että tilanteiden nopea kuvaaminen tuskin onnistuu, siksi järkkäri; mallaillaan kaikessa rauhassa kuvan asttelua...:)

Kiitos, Celia! Muutin tähän ensisijaisesti tuon maiseman takia; tuntuu, että on tilaa hengittää, melkein kuin tunturissa...:)

Ihanan rauhallista Mk...Ihan outoa, kaikkien niiden levottomien ja 'musiikkipitoisten' öiden jälkeen...
Tunnustan, ettei järkkärini ole uusi; tehtiin pojan kanssa vaihtokauppa, hän sai uuden, minä hänen vähän käytetyn...Mutta uusi minulle ja aika jännä ja innostava juttu!
Tuli kyllä mieleen, että mitähän noissa vastapäisissä taloissa asuvat ajattelevat kun seison jatkuvasti parvekkeella suurella putkella kaukana olevia kohteita kuvailemassa....

aimarii kirjoitti...

On todella huikean avarat ja kauniit näkymät, melkein kuin tuturissa, kuten mainitset! Minun mielimaisemiani ovat myös kauassilmäkantaa-näkymät.
Onnittelen sinua kamerahankinnasta. Kuvaamiseen saa semmoisen kanssa paljon uutta. Kyllä minullakin mieli semmoista kapinetta tekee.

Crane kirjoitti...

Kiitos, aimarii!'kauassilmäkantaa-näkymät', just sellaisia! Odotan pimeitä kirkkaita tähtiöitä....!
...kun vaan malttaa opetella säätöjä!

Lastu kirjoitti...

Kiitos näistä näkymistä mitkä meille jaat.

Toimitin sairaalasielunhoitaja Irja Kilpeläisen kirjoja aikoinani. Hän korosti: "On tavattoman tärkeää mitä ikkunasta näkee. Ja kun tulee oikein vanhaksi eikä pääse liikkumaan, saa olla iloinen jos näkee ikkunastaan kauas..."

Olen onnellinen puolestasi. Mitäpä ihminen voi maisemaltaan enemmän toivoa. Suurensin kuvat ruudulleni ja astuin sisälle. Oikein: maisema kannattelee minua :)

Odotan uusia kuvia ilomielellä.

mm kirjoitti...

Vau:)

Crane kirjoitti...

Ihanaa Lastu, että vierailit täällä. Maisema on aina ollut tärkeä; avaruus ja näköala kauas!
Minäkin teen usein saman, jos jokin kuva puhuttelee; suurennan kuvan voidakseni kuvitella itseni osaksi sitä...

Kiitos kun palautit juuri nyt mieleeni Kilpeläisen; viisaat sanansa lohduttavat!

mm; niin minustakin!

isopeikko kirjoitti...

Peikosta on aina kaikkein hianointa nähdä kauas, päästää katse vaeltamaan huimalla vaihdilla etäisyydestä toiseen. Ja vielä metsässä. Niin hyvä.

Crane kirjoitti...

Mutta miten nähdä metsää puilta, Peikkonen? Tai ehkä se on peikkojen ominaisuus...?
Tila, avaruus, kauas näkeminen vastaa kahteen kaipuuseen; merelle ja tunturiin!