...auki?
Miten paljon olen jahkaillut tarpeestani tehdä elämälleni jotakin, mikä muuttaisi sen parempaan suuntaan. Milloin olen ollut lähdössä Australiaan, milloin muuttamassa pääkaupunkiseudulle, milloin vain tuskaillut työni jatkumisen epävarmuutta. En ole osannut, enkä voinut tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia, kun ei ole ollut oikeaa pohjaa lähteä liikkeelle.
Vast'ikään kirjoitin sisäisen äänen ohjauksesta ja siitä, miten asiat yleensä loksahtelevat kohdilleen, kun se oikea hetki koittaa.
Mutta tänään, oltuani taas pitkään ikäänkuin aukottoman muurin ympäröimä, tuntuu kuin tuohon muuriin olisi muodostunut ovi...
Olen ajatellut, että kaikki tulevaisuuteni vaikuttavat suunnitelmat ja päätökset ovat kiinni työpaikasta. Että jos työni jatkuu, voin alkaa etsimään kunnollista asuntoa, asettua aloilleni, rakentaa elämääni ... Tänään oivalsin, että on muitakin mahdollisuuksia toteuttaa elämänmuutos, jos vain on hieman rohkeutta ja luottamusta elämään... Oivalluksen myötä olin kuulevinani kuinka muurini ovi alkoi raottua...
Menen huomenna katsomaan asuntoa. Asunto on hissitalon ylimmässä kerroksessa, siinä on lasitettu parveke ja sieltä avautuu maisema kauas horisonttiin, taivas tulee liki.... Tilaa on tuplasti sen mitä nyt, ehkä hieman liikaakin minulle. Ja asunnossa on lupa pitää koiraa! Kaikki toiveeni täyttyisivät!
Tarvitaan vain se rohkeus ratkaisuun... ja luottamus, että kaikki järjestyy!
Peukut pystyyn, ystävät!!!!
10 kommenttia:
Peukutetaan avautuville oville!
Peikko hakee oikein ison nipun peukaloita ja pystyttää ne kivelle :)
Kiitos Susu, Peikkonen, Maaretta...!
Heräsin aamuun varmana asiasta, nyt epäröinti ja "järjen ääni" ottaa valtaa!
Sellaisia ne suuret päätökset ovat, saavat ihmisen innostumaan, sitten epäröoimään.
Tartu hetkeen ja ajatukseen! Mitä voit menettää? Ovi auki ja muurin takaa ulos maailmaan!
Tartu hetkeen, kuten edellä sanottiin. Elämään kuuluvat muutokset pienet tai suuret, paikoillaan polkeminen ikäänkuin arkipäiväistää ainutkertaisen elämän.
Kiitos Tiina ja Arleena!
Tein juuri niin, tartuin muutoksen mahdollisuuteen ja astuin ovesta uuteen elämäntilanteeseen...! ;D
Peukku pystyssä täälläkin!
Ehkä olisikin parempi edetä pienin askelin, jos tekee pitkän aikavälin suunnitelmia ne saattavat tuntua liian vaikeilta toteuttaa.
Ja vaatia liikaa rohkeutta.
Neuvoo täysin tunteiden mukaan etenevä ihminen.
Ja nopeiden päätösten nainen - viisaita ne eivät tosin ole aina olleet mutta tuoneet valtavasti elämää ja kokemuksia mukanaan.
Hihii, kiitos neuvosta vaan Kaima. Kiva tietää, että sinä(kin) olet spontaani!!!
Minä ihan kaipaan niitä aikoja, jolloin ratkaisuja tehtiin spontaanisti ja kaikki oli aina ihan hyvin...tämä jahkaileminen on tullut tavaksi jossakin välissä, mutta oikeasti on luonteelleni vierasta! Ehkä kuvittelen, että AIKUINEN NAINEN toimii näin; tarkaan harkiten ja puntaroiden...!
Ja katin jalat!Q
Minä nimittäin tein se, sukelsin pää edellä suoraan asunnonvaihtoon... ja olen mahottoman tyytyväinen!!!
Tässä muuttoa miettivä kansalainen myös! Oven pitää aueta KOTIIN ei vain asuntoon. Joka pitää taivaansinestä, katselkoon horisonttiin korkealta, maanläheistä huimaisi siellä. ps. Muurissa on hyvä olla aukkoja.
Tervetuloa, Marjaisa... ihan samaa mieltä KODISTA (siitä onkin aikaa...)! Toivottavasti löydät omasi pian!
Ihan odotan pimeneviä iltoja ja tähtitaitaivaita...!
Lähetä kommentti