sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Tahdon asia

Kevät tekee työtään.

Yöpakkaset loppuivat Napapiirillä juuri pääsiäiseksi ja sen jälkeen on riittänyt rapaa ja roisketta, vesisadetta ja hernerokkasumua. Mutta tänään pilvet ovat kaikonneet taivaalta ja aurinko paistaa. Lumet sulavat kahta kovemmalla vauhdilla, mutta kadut ovat jo kuivuneet ja houkuttelevat kävelylle. Ihan pian menenkin...

..mutta nyt vielä keskityn tehtävään, jonka olen veljeltäni saanut. Tavatessamme lomallani kerroin hänelle, että olen kirjoittanut ylös viimeisen tahtoni siltä varalta, jos minulle jotakin sattuu... Se "jotakin" on tilanne, jossa sairastun vakavasti, menetän kyvyn ilmaista itseni tai kuolen äkillisesti. Silloin lapseni tietävät, miten ja mihin haluan tulla haudatuksi, millaisen muistotilaisuuden haluan jne.

Lupasin veljelleni saattaa häntä hänen viimeiselle matkalleen, mikäli itse olen kutakuinkin tolpillani ja täyspäinen ajan koittaessa. Sovimme, että hänen kuoltuaan huolehdin kaikista asiaankuuluvista järjestelyistä ja huolehdin, että hänen tahtonsa niden osalta täytetään. Veljeni kertoi minulle hautajaisiin ja muistotilaisuuteen liittyvistä toiveistaan ja pyysi, että muotoilisin hänen toivomuksensa kirjalliseen muotoon, hänen viimeiseksi tahdoksi.

Vaikka faktat on selvillä, tekstin muotoileminen on tuntunut yllättävän vaikealta. Huomaan, että suru nousee pintaan asioita mielessä pyöritellessä. Me emme tiedä vielä, purevatko kovat sytostaattihoidot veljen sairauteen, vai eivät. Vaikka hartaasti toivon veljelleni toipumista ja paljon elinvuosia eteenpäin huomaan vaistomaisesti varautuvani myös pahimpaan.... Lienee ihmisen primitiivistä ja inhimillistä itsesuojeluvaistoa.

Mutta nyt sinne ulos! Onneksi keväiseen päivään mahtuu valoa vielä pitkään...

8 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Oi...

Nykyään tuokin sairauspeikko on jo onnistuttu niin miljoonasti voittamaan.
Toivonkin siis vahvuutta ja voimia teillepäin.


*halaus*

Mk kirjoitti...

Asioiden kirjaaminen tuo kaiken jotenkin konkreettisesti lähelle ja todeksi.
Siihen on vaikea suhtautua pelkällä järjellä.
Vaikka täysin ymmärrettävää että veljesi on joutunut näitäkin asioita pohtimaan.

Hienoa että sumu viimein väistyä, aurinkoista viikon alkua teille sisaruksille!

isopeikko kirjoitti...

Oman tahdon kirjaaminen onkin tärkeää, luulee peikko.

Crane kirjoitti...

Kiitos Una! Aina on toivoa, kunnes toisin todistetaan...

Luultavasti, Mk, veli on joutunut pohtimaan paljon asioita. Minä kunnioitan hänen luottamustaan elämään ja sitä rauhaa, joka hänen mielessään vallitsee...Itse varmaan samassa asemassa sekoaisin kokonaan....
Ihana auringonpaiste tänään täällä:)

Peikkonen, OMA TAHTO vai oma tahto...Molemmat hyviä ja tarpeellisia...:)

mm kirjoitti...

Kaiken vaikean keskellä tuntuu todella hyvältä, että olette voineet veljesi kanssa puhua näinkin vaikeista asioista. Toivo on aina olemassa loppuun asti, silti joidenkin asioiden perinpohjainen läpiajattelu voi jopa rauhoittaa ja parantaa. Tuossa vaiheessa on tärkeää, että joku kuuntelee...

Ruska kirjoitti...

Raskasta ja surullista. Silti niin kovin kauniilta kuulostaa tuo, mitä veljesi kanssa olette pystyneet puhumaan ja sopineet keskenänne.
Voimia ja valoa teille mollemmille!

Crane kirjoitti...

mm, asian tärkeyden tajuaa usein vasta jälkikäteen. itse ainakin koen helpotusta, kun asioista puhutaan suoraan ja avoimesti ja veljeni sanoo samaa...

kiitos Ruska. veli on elämässä monen myllyn läpi mennyt ja jo vuosia sitten solminut rauhan itsensä ja elämän välillä. siksi vaikeasta asiasta puhuminen ei ole ahdistavaa vaan helpottavaa ja jopa voimaannuttavaa...

Hanneles bokparadis kirjoitti...

joo, lapseni tietävät että mitään hautapaikkaa ei minulle, turha stressi vaan jälkeläisille.. Miten viimeisen "juhlani" järjestävät, siihen en puutu.