Huonosti nukuttu yö. Aamulea aiottua rauhallista aikaa ei ollutkaan. Nopea suihku, kosteat hiukset, ei aikaa meikkaamiseen...
Edellispäivänä kesken jäänyt vaatteiden silittäminen kostautui armottomasti...
Vaikeuksia mahtua kansallispuvun hameeseen,(onneksi esiliina armollisesti peitti näkyvistä pulmallisen aukon, josta paita pyrki näkyviin )... Tottelemattomilla sormilla lähes mahdotonta pujottaa koru rekon lenkkien läpi. Hikeä ja ähellystä!
Juhlapaikalla toinen takkia vyötäröltä sulkevista lenkeistä napsahti poikki. Nolon ilmestyksen pelasti eräs talon iäkäs asukas ompelemalla näppärästi uuden lenkin.
Kiire ja jännitys käsi kädessä!
Tehtäväni oli suunnitella ja järjestää talon asukkaille Itsenäisyyspäivän juhla. En tehnyt niinkuin oli aina tehty, vaan niinkuin uskoin olevan hyvä ja toimiva tapa. Jo pelkästään saada juhlasaliin mahtumaan kaikki halukkaat asukkaat apuvälinneineen ja saattajineen, oli haasteellista! Miten sijoittaa n. 20 -henkinen mieskuoro ylettömän kaikuvaan tilaan niin, ettei tunnelmaa pilaa moninkertaistuva kopina ja kahina kuorolaisten tullessa esiintymään ja poistuessa esiintymästä?
Onneksi apuna oli Ilmatorjuntarykmentin salskeat ja reippaat varusmiehet, jotka työnsivät pyörätuoleja, ohjasivat mummoja rollaattoreineen istumapaikoille, kantoivat tuoleja ja järjestelivät pöytiä, tarjoilivat kahviakin... Kiltisti tekivät kaiken, mitä pyydettiin. Ja heidän joukostaan nousi vielä muuan varusmies pitämään juhlavaa puhettaja saattoi sodat käyneet vanhukset liikuttuneiksi osoittamalla sanoillaan kunnioitusta heitä kohtaan.
Pappi puhui hengen palolla ja uskon vakaumuksella monien kuulijoiden sydämiin. Kanttori oli eksynyt paikkakuntaa tuntemattomana väärään osoitteeseen, muttei säestyksen puute virrenveisuuta heikentänyt vähääkään. Tutut virret laulettiin täysin palkein ja sydämin.
Kuoro lauloi komeasti ja mahtava oli yhdessä lopuksi laulettu Maamme laulu jonka kaiku kulkeutui suuren talon jokaiseen sopukkaan ja ulos lumiselle pihalle saakka.
Hissiin jonotettiin kärsivällisesti, mutta hieman tunnelma särkyi, kun viimeisten ehtiessä ruokasaliin ensimmäiset olivat jo aikaa sitten kakkukahvinsa nauttineena vetäytyneet omiin asuntoihinsa.
Kaikkiaan onnistuneet juhlat! Jännitys on lauennut, odotetaan migreeniä alkavaksi!
4 kommenttia:
Juhlapäivä meni lumia sulatellen...
Blogissani olisi siulle jotakin. =)
Hienot juhlat olit järjestänyt!
Uskon että jokainen mummu ja pappa oli varmasti iloisia moisesta!
Se nyt niin tarkkaa ole, jos paita vähän repsottaa :)
Voi niitä varusvauvoja... :))
Semmosia ne yleensä tuppaa olemaan:
Aivan ihania.
Kiitos, Una! Ihana kun sie aina muistat, vaikka olenkin köpö vastaamaan tai laittamaan eteenpäin :D
Kiitos, Arjaanneli! Oli mukava tänään pitää aamunavausta, kun sai asukkailta hyvää palautetta. En mie tietenkään yksin kaikkea tehnyt, vaan monien tahojen kanssa yhdessä väännettiin... Välillä väännettiin enemmin, välillä vähemmin...
Juu, ja se yksi olisi ollut kuin suoraan "Ihannevävyn" ohjekirjasta!!!!
Kuulosti hienoilta juhlilta.
Eivät siinä pienet kahinat ja kiireet haitanneet.
Leppoisaa joulun odotusta!
Lähetä kommentti