Runotorstain 151. haaste
Sininen ja valkoinen
käytävän kirkkaaksi vahatulla lattialla hitaasti liikkuvat jalat
niin kovin hauras vanhus
nojaa keppiin
käsillä joissa elämän parkitsema sitkas nahka, nahkan alla sinertävät suonet joista
veri valkoiselle hangelle kerran
valui värjäten
vapauden värin
sinivalkoisen
ei väistänyt ei paennut
vaan oli valmis uhraamaan kaiken: hengen
antamaan edestä isänmaan vapauden ja tulevien sukupolvien
meidän
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
5 kommenttia:
Tässä on hieno viesti sisällä.
Koskettava runo.
Kiitos Hukka! Ajattelin, että tulee sanomista aiheen ja sisällön takia, kun ovat aika loppuun käytettyjä. Mutta toisaalta; kuvasin elävää ja olevaa..
Kiitos Demetrius!
Aihe ei ole loppuun käytetty, niin kauan kuin yksikin, joka oli siellä jossakin, elää ja muistaa. Runosi muistuttaa siitä todenmakuisesti.
Ei ole minunkaan mielestäni aihe loppuun kulutettu. Ei ollenkaan.
Kaikki kunnia sotiemme veteraaneille. He antoivat arvokkaimman lahjan maallemme ja meille.
Runoilit kauniisti sinivalkoisesta.
Lähetä kommentti