Nyt osaan kuvitella, miltä tuntuisi istua viikko muurahaispesässä...Kutina on ollut varmaan aika vastaavaa... Onneksi nyt helpottaa!!!
Sain lopulta ajan oman alueen teekoo-lääkärille torstaiksi. Toisin kuin päivystävä keski-ikäinen mieslääkäri Keskussairaalassa, tämä nuori naislääkäri teki suorastaan vaikutuksen rauhallisuudellaan ja asiaan paneutumisellaan. Hän oli jo etukäteen perehtynyt potilastietoihini ja kuunteli tarkkaavaisesti mitä minulla oli kerrottavana tilanteen kehittymisestä. Lääkäri sulki pois ruusun ja muutamat muut vaihtoehdot ja päätyi määräämään antihistamiinia suun kautta ja keskivahvaa kortisonivoidetta paikallisesti ihottumaan. On myös lupa ottaa yhteyttä, jos tilanne ei korjaannu odotetusti.
Tätä asiaa pohdittuani ja lääkärin kanssa keskusteltuani olen alkanut epäilemään, että kamalan ihottumani syypää onkin aurinko, jonka paisteesta olemme saaneet nauttia niin paljon heinäkuussa. Ihottumaahan esiintyy vain jaloissa alueilla, jotka olivat altistuneet auringon porotukselle, kiitos kaprihousujen. Enkä minä tyhmä ole käyttänyt aurinkovoiteita suojaamassa koipiani, "kun en ole ennenkään tarvinnut"... Siis ihan oma moka!
Kutina on heti helpottanut ja ihottuma hellittänyt, vaikkakin antihistamiinilla on myös oma sivuvaikutuksensa. Siitä johtuva väsymys saa nukkumaan 12 tuntia yhteen menoon ja tokkurainen olo jatkuu iltaan asti, kunnes on aika ottaa seuraava lääke... Tässä olotilassa mietin, mikä saa jotkut ihmiset tietoisesti hakemaan lääkkeillä tällaista "pöhnää". Minulle "ei kiitos", haluan toimintakykyni takaisin mhdollisimman pian.
Lämmin kiitos kaikille kommentoijille myötätunnosta ja hyvistä neuvoista. Ajatuksen voimahan on kuin lääkettä, ainakin mielelle!
Kaikesta huolimatta, heittäydyn vielä tänäänkin nauttimaan kauniista, kuumasta kesäpäivästä. Näitä ei liene enää monta jäljellä. Tosin, kokemuksesta viisastuneena, pidän kinttuni piilossa ja käytän aurinkovoidetta... Oikein ihanaa sunnutaita ja nautinnollista kesäpäivää kaikille!
10 kommenttia:
Mukava, että ihottuma on hallinnassa ja saat palailla vähitellen ns terveeseen elämänmenoon.
Hyvää alkavaa elokuun ensimmäistä viikkoa.
Hienoa, että sait avun. Ja erityisen rauhoittavaa ja turvallista on löytää lääkäri, joka kuuntelee ja paneutuu asiaan, eikö. Hyvää kesän jatkoa.
Hieno juttu! Toivottavasti turvotuskin laskee pikkuhiljaa.
Harmin paikka tuo väsymys, mutta se helpottaa heti kun voit jättää ne pilleröiset pois.
Ole varovainen sen arskan kanssa....
Hienoa, että löysit lääkärin, joka oli ihan oikeasti kiinnostunut vaivastasi.
Aurinkoihottumakin on ikävä vaiva, mutta sen kanssa oppii elämään. Onneksi se kuitenkin hellittää otettaan, kun muistaa ottaa aurinkoa varovaisesti ensin alkuun.
Hienoa, että olet saanut vaivaasi apua. Viime kommenttiini en uskaltanut laittaa mainintaa punahukasta, vaikka sekin kävi mielessä, kun näin kuvan jalastasi. Se vaiva kun ei siedä aurinkoa. Onneksi jalassasi on ilmeisesti jotain muuta.
Kyllähän se näin on, että luulisi AINA näillä nuorilla vasta valmistuneilla lääkäreillä olevan tiedot hallussa ja lähituntumassa, kun niistä on juuri luettu ja opiskeltu monin tavoin. Meidän perheessä kuitenkin on useammankin kerran saatu kokea kokemattoman lekurin virheitä.
Kiitos kommenteistanne ja myötätunnostanne, blogiystävät! Eiköhän tämä tästä, päivä kerrallaan parempaan....
Minulla myös on hyviä kokemuksia nuorista ystävällisistä!! tk-lääkäreistä.
Täältä löytyy kokemusta myös auringosta ja jaloista. Olen huomannut, että minulla on juuri tuossa samassa kohdassa iho paksuuntunut auringon vaikutuksesta. Se alue oli siellä tropiikissa yleensä aina juuri mekkoni helman alapuolella ja - useimmiten ilman aurinkovoiteita. Tuntuu minustakin täysin mahdolliselta selitykseltä!
Totta, mm ja loogista, kun tarkemmin ajattelee. Ultraviolettisäteily on ollut ajoittain tosi rajua entiseen verrattuna, joten.... Parasta vain lakata kuvittelemasta, että iho kestää mitä vain.
Muistan kun lapsena koulu alkoi,
syyskuukin aurinkoisen lämmin.
Täällä keskustellaan taasen siitä, pitäisikö koulujen alkaa myöhemmin.Kyllä kai ne syksyt olivat lämpimiä, muutenkin kuin kultautuneissa muistoissa, vai mitä Hannele!
Lähetä kommentti