torstai 27. elokuuta 2009

Lähtö

Runotorstain 137. haaste on kuva. Kuvahaasteen ideana on kirjoittaa runo haastekuvan innoittamana eli niistä ajatuksista, joita kuva herättää. Tämän "muuttolinnun" ajatukset kulkivat syksyyn....


© mariar


Lähtö

aallot lipovat rantahiekkaa
kaislikko vaikenee

niillä oli kiire
eivät katsoneet taakseen

tuleeko syksy aina yllättäen?

26 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Kaunista ja herkkää, runossa tuoksuu jo syksy...

Marjattah kirjoitti...

Runosi puhuttelee ja välittää tunnelman, haikeuden.
Mutta mitä arvelet: jos runosi lukee ilman kuvaa, viittaa pronomini 'niille' kaisloihin ja aaltoihin, mikä tietenkin olisi runossa mahdollista :-)

SusuPetal kirjoitti...

Lähdön haikeutta.

helanes kirjoitti...

Lähdetty siitä on. Pihalta. Kiireellä. Toivottavasti syksy vielä vähän aikaa viipyy, puut pysyvät vihreinä.

Demetrius kirjoitti...

Aika pysähtyä ja katsahtaa menneeseen, kaísloillakin.

Ilona Tammi kirjoitti...

Minäkin pidin siitä, että niillä sanan pystyi yhdistämään aaltoihin ja kaisloihin. Runoon tulee näin syvyyttä ja monitulkintaisuutta.

Crane kirjoitti...

Kiitos Inkivääri, ja ilmassa kans....

Huomasin asian,Marjatta. Aioin ensin muuttaa, mutta päätinkin jättää ja katsoa, miten mahdolliset lukijat sen kokevat...

Ja äkkilähtöjä, Susu!

Niin on, Helanes. Täällä jo paljon keltaista....

Niinpä, Demetrius...

Kiitti, Ilona Tammi. Niin, ajattelin, että lukija päättää itse, mitä niillä tarkoitetaan....

utukka kirjoitti...

Syksyn piirsit, yllättäen. Vähin sanoin, herkästi.

isopeikko kirjoitti...

Tulee, syksy tulee aina. Yllättäen.

Crane kirjoitti...

Kiitos, Utukka! Ehkä hieman kiireelläkin...


Jo vain, Peikkonen! ...salaa selän takaa, läppäisee olkapäälle ja huikkaa, että "terve"!

arleena kirjoitti...

Haikeus kesän mentyä kuului runosta.

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Hyvin jaotettu runo ja vuodenaikakin on ajankohtainen.

Crane kirjoitti...

Kiitti Oopee! Niin, syksy saapuu väistämättä...

Anonyymi kirjoitti...

Kävikö karsintakirves? :-)

Hyvä runo.

Mutta jättäisi vielä enemmän kysymyksiä lukijan päähän jos viimeinen säe olisi kokonaan pois?

Crane kirjoitti...

Kiitos, Liimatuubi. Saatatpa olla oikeassakin... Kysymättömiä kysymyksiä...

tienpäällä kirjoitti...

Ei, ei se koskaan ihan yllättäen tule. Ainoastaan hiipimällä niin hiljaa, että ensimmäisenä samettisinisenä täysikuun yönä tuulta haistelemalla asian vasta kuitenkin todella huomaa ja todeksi uskoo.

Crane kirjoitti...

Sanoitpa sen kauniisti, Tienpäällä!
Kunpa vain tulisikin monta samettiyötä kuutamoineen... Ensimmäiset syyssateet ja ajavat alakuloon...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Siis muuttolinnut. On niillä.

John kirjoitti...

Olipas ajankohtainen runo. Juuri viimex mökiltä lähtiessäni seisoin rannalla ja pohdin syksyn tuloa. Mukava runo.

Crane kirjoitti...

On ainaskii, Hukka, jos hauleja satelee...

Kiitos John! Jotenkin syksyyn kuuluukin seisoa rannalla, katsoa tyventä veden pintaa ja siihen heijastuvia värejä....

Genoveeva kirjoitti...

Niin kai se sileen yllättäen että tuttelo jääpöydälle.

Crane kirjoitti...

Nii-i, Genoveeva. Voi tulla kiire alta pois....

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Lähtö antaa matkakuumetta..

Crane kirjoitti...

Oi joo, niin tekeekin, Hannele! (Hitsi ku pääsiskii sit viel matkalle.... Ees jonnekkii!!!)

Arjaanneli kirjoitti...

Tervetuloa syksy ja myrskyt!
Minä herään kun helteet väistyy, ja olen parhaimmillani kun tulee kuulaat kirpeät syyspäivät!
Pakkasella oon ilonen ku piän lintunen!

Crane kirjoitti...

Ihanaa, Arjaanneli! Samaa maata tässäkin asiassa, kuulaankirpeitä syyspäiviä on pakko rakastaa...!