Runotorstain 137. haaste on kuva. Kuvahaasteen ideana on kirjoittaa runo haastekuvan innoittamana eli niistä ajatuksista, joita kuva herättää. Tämän "muuttolinnun" ajatukset kulkivat syksyyn....
© mariar
Lähtö
aallot lipovat rantahiekkaa
kaislikko vaikenee
niillä oli kiire
eivät katsoneet taakseen
tuleeko syksy aina yllättäen?
26 kommenttia:
Kaunista ja herkkää, runossa tuoksuu jo syksy...
Runosi puhuttelee ja välittää tunnelman, haikeuden.
Mutta mitä arvelet: jos runosi lukee ilman kuvaa, viittaa pronomini 'niille' kaisloihin ja aaltoihin, mikä tietenkin olisi runossa mahdollista :-)
Lähdön haikeutta.
Lähdetty siitä on. Pihalta. Kiireellä. Toivottavasti syksy vielä vähän aikaa viipyy, puut pysyvät vihreinä.
Aika pysähtyä ja katsahtaa menneeseen, kaísloillakin.
Minäkin pidin siitä, että niillä sanan pystyi yhdistämään aaltoihin ja kaisloihin. Runoon tulee näin syvyyttä ja monitulkintaisuutta.
Kiitos Inkivääri, ja ilmassa kans....
Huomasin asian,Marjatta. Aioin ensin muuttaa, mutta päätinkin jättää ja katsoa, miten mahdolliset lukijat sen kokevat...
Ja äkkilähtöjä, Susu!
Niin on, Helanes. Täällä jo paljon keltaista....
Niinpä, Demetrius...
Kiitti, Ilona Tammi. Niin, ajattelin, että lukija päättää itse, mitä niillä tarkoitetaan....
Syksyn piirsit, yllättäen. Vähin sanoin, herkästi.
Tulee, syksy tulee aina. Yllättäen.
Kiitos, Utukka! Ehkä hieman kiireelläkin...
Jo vain, Peikkonen! ...salaa selän takaa, läppäisee olkapäälle ja huikkaa, että "terve"!
Haikeus kesän mentyä kuului runosta.
Hyvin jaotettu runo ja vuodenaikakin on ajankohtainen.
Kiitti Oopee! Niin, syksy saapuu väistämättä...
Kävikö karsintakirves? :-)
Hyvä runo.
Mutta jättäisi vielä enemmän kysymyksiä lukijan päähän jos viimeinen säe olisi kokonaan pois?
Kiitos, Liimatuubi. Saatatpa olla oikeassakin... Kysymättömiä kysymyksiä...
Ei, ei se koskaan ihan yllättäen tule. Ainoastaan hiipimällä niin hiljaa, että ensimmäisenä samettisinisenä täysikuun yönä tuulta haistelemalla asian vasta kuitenkin todella huomaa ja todeksi uskoo.
Sanoitpa sen kauniisti, Tienpäällä!
Kunpa vain tulisikin monta samettiyötä kuutamoineen... Ensimmäiset syyssateet ja ajavat alakuloon...
Siis muuttolinnut. On niillä.
Olipas ajankohtainen runo. Juuri viimex mökiltä lähtiessäni seisoin rannalla ja pohdin syksyn tuloa. Mukava runo.
On ainaskii, Hukka, jos hauleja satelee...
Kiitos John! Jotenkin syksyyn kuuluukin seisoa rannalla, katsoa tyventä veden pintaa ja siihen heijastuvia värejä....
Niin kai se sileen yllättäen että tuttelo jääpöydälle.
Nii-i, Genoveeva. Voi tulla kiire alta pois....
Lähtö antaa matkakuumetta..
Oi joo, niin tekeekin, Hannele! (Hitsi ku pääsiskii sit viel matkalle.... Ees jonnekkii!!!)
Tervetuloa syksy ja myrskyt!
Minä herään kun helteet väistyy, ja olen parhaimmillani kun tulee kuulaat kirpeät syyspäivät!
Pakkasella oon ilonen ku piän lintunen!
Ihanaa, Arjaanneli! Samaa maata tässäkin asiassa, kuulaankirpeitä syyspäiviä on pakko rakastaa...!
Lähetä kommentti