keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Miten vätystä lohdutetaan?

Pakinaperjantain 117. haaste, sanana "Vätys"
Tarinamaanantain 59. haaste, sanana "Lohtu"




Näin yöllä unta. Unessa näin itseni. Tai oikeammin keskivartaloni. Aamulla ymmärsin, että uni olikin painajainen. Ja nyt tuo painajainen vainoaa minua!

Niinpä niin.

Elämä ei ole koskaan täysin huoli- tai stressivapaata. Ei edes silloin, kun elää itsellisesti, näennäisesti vapaana ja riippumattomana muiden olemassaolosta, mielipiteistä, tarpeista tai aikatauluista. Näennäisesti, koska täydellinen riippumattomuus tarkoittaisi totaalista fyysistä ja henkistä eristäytymistä muista ihmisistä. Kukapa sellaista kaipaa...

Mistä sitten yksineläjä hakee helpotusta stressiin ja lohtua elämäänsä? Tietenkin asioista, jotka tuottavat nautintoa ja hyvää oloa. Minä satun pitämään hyvästä ruoasta. Satun myös olemaan kohtalaisen hyvä kokki. Ruoka voi olla yksinkertaista, mutta sopivasti maustettuna yksinkertainenkin voi olla herkullista. Mikä siis lohduttaisi paremmin kuin hyvän ruoan tarjoama nautinto.

Hyvän ruoan kruunaa hyvä juoma. Yleensä - ja erityisesti näinä köyhinä aikoina - ateriani kruunaa Lidlin kivennäisvesi. Mutta tunnustan olevani hieman perso hyville viineille ja joskus suorastaan himoitsen kylmää olutta. Paheistani pahin on vanha, meripihkanvärinen Calvados. Sillä palkitsen itseäni aivan äärimmäisen erityisissä tapauksissa.

En ole perso pullalle enkä kakuille, mutta mikä onkaan lohdullisempaa kuin kaivautua illalla torkkupeiton alle tuijottamaan telkkarista elokuvia samalla suklaata tai karkkia mussuttaen.

Niinpä niin.

Vyötärölle on kasvanut vanne. Vaatteet kiristävät, kumartaminen on hankalaa. Hengästyttää. Yöllä painajaiseksi muuttuneessa unessani keskivartaloni muistutti hyvin noussutta pullataikinaa. Tiedättehän, miltä se näyttää……

Liikunnasta ei ole lohduksi ollut. Kipeisiin jalkoihin, pakkasiin tai sopimattomiin ulkoiluvaatteisiin kun voi aina vedota. Mutta painajainen pakottaa katsomaan totuutta suoraan silmiin. Tunnustan, että minussa asuu laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus. Olen oikea vätys!

12 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Olipa hyvä pakina tai sehän oli essee, totta joka sana.

Minä voisin kirjoittaa täsmälleen noin.
Ruoka on lohtuni, ei mikään monimutkainen ja hieno, vaan tavallinen mehukas ja herkullinen.

Vätykselle lohtua. Ok, pitää lopettaa vätystely, niin saa nauttia herkuista enemmän.

Celia kirjoitti...

Kipeänhauskasti olet yhdistänyt kaksi haastetta. :)

Näinä aikoina on kovin helppo löytää oma sisäinen vätys. Ehkäpä paijaamalla sitä se muuttuukin sisäiseksi sankariksi. Toivon niin ainakin.

Inkivääri kirjoitti...

Heh, mainio pakina eikä mikään satu monenkaan eikä minunkaan elämässä:)

isopeikko kirjoitti...

Pitäisikin miettiä miten tehdään herkullista laihdutussuklaata, mitä enempi syö, sitä enempi laihtuu... mukava tarina sinulla :)

Allyalias kirjoitti...

Elämä on nauttimista varten.. ainakin silloin tällöin. En tiedä muista, mutta minulla tuli tästä hyvä mieli. Ja pikkuisen nälkä.

Lastu kirjoitti...

Annat pakinatarinallasi täyslaidallisen lohtua mulle, vätykselle, joka on monet lohtupolut kolunnut ja aina lohtu maistuu ihanalta kuten nyt. Nerokasta yhdistää pakinaperjantai ja tarinamaanantai.

Arjaanneli kirjoitti...

Lohtuleffan kanssa nautitaan suklaa-sipsit-cocis- menyy.
Cociksen jälkeen aletaan sama alusta...
Leffa saattaa olla huono, mutta eväät loistavia!
Hyvä tarina sinulla!

Anonyymi kirjoitti...

Sukulaissielu!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina/pakina: lohdullinen ja hauska. Nauretaan vain itsellemme, se on parasta lääkettä. Kuten näet samastuin heti tarinaasi ja alan puhua meistä. Mutta niin se vain on, että oli kuin olisit minusta kertonut. Paitsi suklaa, sitä himoitsen, mutta maidolle allergisena se on kielletty herkku. Mutta nyt löytyy jo gluteenitonta lakritsiakin, joten minäkin saan herkkuja ja se näkyy ja tuntuu.

Crane kirjoitti...

kiitos, Arleena; oujees! vätykselle potku ahteriin ja elämä on yhtä nautintoa!!!

kiitos, Celia; aivan liiankin helposti tulee heittäydyttyä... auttaiskohan paijaaminen? pitää kokeilla.

kiitos, Inkivääri; ei satua, ei!

voi Peikkonen, taitaisi olla mahdollista vain sinun tarinoissa. kiitos kuitenkin!

ja sepä ilahduttaa minua suuresti, Ally! kuulinkin kummaa murinaa...

kuljeskellaan siis samoilla poluilla, Lastu! lohdullista tietää, ettei siellä ole yksin. neroudesta en tiedä, idea taisi vain toimia...

leffa huono, eväät loistavat, Arjaanneli, tosin sipsit maistuu harvemmin. kiitos!

iii! mukavaa olla sukulaissielu, Ina!

Anonyymi kirjoitti...

Lohdullista luettavaa, ja inhimillistä. Minulla on pari ratkaisua pulmiisi :) "Vaatteet kiristävät" -- ota ne pois! "kumartaminen on hankalaa." - Älä kumarra; ei mitään eikä ketään! Ja se mikä on lattialle pudonnut, joutaa mennä.

Crane kirjoitti...

Loistavaa ongelmanratkaisua, Kutis! Tulin heti hyvälle tuulelle!Kiitos!