Kevättä rinnassa

Tarinamaanantain 58. haaste; Romantiikka






Oli toukokuun alun päiviä, jolloin lumet olivat jo mailta lähes sulaneet. Vain vaarojen pohjoiset rinteet ja metsien pohjat olivat valkoisena. Isoa Inaria peitti vielä vahva kaljamajää, mutta lompoloilla uhkuavannot suurenivat päivä päivältä. Päivisin aurinko lämmitti mukavasti sulattaen lunta. Vesi puroissa nousi ja kohisi koskina purkautuen jään päälle. Yöpakkasia riitti vielä kuivaamaan kelit illasta ja aamusta. Kun tunsi reitit, liikkuminen oli turvallista.

Kelkalla ajaminen paksussa sohjossa oli nostanut hien pintaan ja kastellut vaatteet läpimäriksi. Päivä oli muutenkin ollut todella lämmin, aurinko räköttänyt pilvettömältä taivaalta ja jopa keskipäivän tuuli oli pysytellyt piilossa. Iltaa kohden pakkanen oli jälleen kirimässä.

Leiri oli rakennettu tuttuun paikkaan lompoloa suojaavan törmän päälle. Siitä oli hyvä näkyvyys ympäröivään metsään, lompololle ja sen yläpuoliselle purolle sekä maakannakselle niiden välillä. Kevätyön hämärässä tästä olisi hyvä seurata luonnon järjestämää suurta näytelmää. Aukiolla metsot tepastelisivat pää takakenossa ja rintahöyhenet röyheänä. Alempana lompolon rannalla riekot lehahtelisivat tulisessa tanssissaan. Nuoret hanhiurokset laskeutuisivat puron poraamaan sulaan ja leyhyttelisivät siipiään kiertäen vielä pariutumattomia naaraita kosiskellen. Kauempaa muilta lompoloilta kuuluisi joutsenten trumpetit ja metsän keskeltä saattaisi kuulla hirvien mylvähtelyn tai porojen roukinaa.

Märät haalarit roikkuivat kuivumassa puun oksilla lähellä nuotiota. Porontaljat oli aseteltu tasaiseen kohtaan alustaksi ja laavukangas nostettu suojaksi. Mies oli kaiken niin huolella valmistanut. Hän oli hakenut avannolta vettä, keitellyt nokipannukahvit, paistanut makkarat ja voidellut leipiä valmiiksi. Niitä he nauttivat yhdessä hämärtyvässä illassa, taljoilla vierekkäin maaten. Juurakkotuli lämmitti mukavasti selkää. Tähdet syttyivät tummuvalle taivaalle ja pohjoisessa kajasti kevään viimeiset revontulet.