maanantai 9. helmikuuta 2009

Maanantaiaamua

Tästä pitäisi uusi päivä ja uusi viikko aloittaa! Kasata itsensä ja ryhtyä hakemaan töitä oikein tosissaan.

Tässä kaupungissa jokaiseen sosionomin koulutusta edellyttävään paikkaan on puolensataa hakijaa, joten toiveet eivät ole kovin korkealla. Sosionomeja on koulutettu paitsi nuorisoasteella, myös työvoimapoliittisena koulutuksena. Vuosi sitten valmistui n.40 uutta sosionomia. Samalta vuosikurssilta viime jouluna valmistuneistakin on vielä muutama työttömänä. Onnekseni elämäntilanteeni sallii työpaikan hakemisen mistä päin Suomea tai maailmaa tahansa, joten jos jotain mielenkiintoista ilmaantuu....

Monille tässä kaupungissa töitä hakeville onneksi Rovaniemen ammattikorkeakoulussa, RAMK:issa alkoi syksyllä vihoviimeinen sosionomikoulutus. Sosiaalialan koulutus keskittyy jatkossa Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun, josta vastaavasti liikunta-alan koulutus siirtyy Rovaniemelle. Monille varsin ansiokkaille opettajille tilanne on hankala, koska ilmeisesti kuntayhtymän piiristä ei kaikille töitä löydy. Ymmärrettävästi siirtohalukkuus Kemiin tai Tornioon on alhainen.

En oikein jaksa vielä surra mahdollista työttömyyttä. Paremminkin iloitsen nyt onnistuneesta opinnäytetyön esityksestä, jossa kuulijoina oli juuri mainitut -08 aloittaneet sosionomiopiskelijat. Parasta oli, että löysivät paljon kyseltävää aiheesta. Ehkä joku heistä innostuu lähtemään Kiinaan opiskelijavaihtoon!

Yliopettajan palautekin oli asiallista. Tämä arvaamattomana ja aika ajoin kovasanaisena tunnettu naisihminen vuodatti varsin lempeää kritiikkiä, mutta antoi myös kehuja. Oma ohjaajani ei ollut paikalla, mutta hänen palautteensa on aina ollut hyvin kannustavaa ja tukevaa. Odotan saavani häneltä kirjallisen palautteen tällä viikolla....

Tarjosin muuten kuulijoille esitykseni alussa Kiinasta tuomaani erinomaisen hyvää vihreää teetä ja omana rekvisiittanani olin pukeutunut kiinalaismalliseen silkkijakkuun.

Sain perjantaina jätettyä tutkintohakemuksenkin ajoissa, joten näyttää todella siltä, että valmistun 20. helmikuuta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Heittäydyin perjantaina nauttimaan mummona olosta. Tarkoitus oli alun alkaen mennä nuoremman pojan lapsia hoitamaan, mutta poikani oli sairastunut vatsatautiin ja jäänyt kotiin. Vanhemman pojan perheessä koettiin sen sijaan torstain ja perjantain välisenä yönä ikäviä hetkiä, kun naapuriasunnossa oli syttynyt tulipalo. Perhe joutui aamuyöllä lähtemään pakkaseen savun takia, mutta pääsi onneksi palaamaan kotiin aika pian. Perheen äidillä on ollut raskas työ pestä asunto katosta lattiaan ja pyykätä kaikki vaatteet, verhot, liinavaatteet....

Otin kaksoset yökylään toivoen, että vanhemmat saisivat levätä. Kävimme illansuussa syömässä Hesessä kaikessa rauhassa ja kun tulimme kotiin, tytöt kävivät kylvyssä ja katsoivat sitten Totoroa. Molemmat nukkuivat hyvin rauhallisesti yön, mistä päättelin, että kokivat olonsa turvalliseksi. On vaikea arvioida, jääkö kokemuksesta muistiin traumoja, vai unohtuuko asia kokonaan. Kumpikin kokee asiat omalla tavallaan, joten myös muisto tulee olemaan erilainen. Aika näyttää, millainen....

12 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikko kehuu sitten lisää kun saat todistuksen. Nytkin saat jo kehuja opinnäytetyöstäsi vaikkei peikko ole sitä lukenutkaan :)

Crane kirjoitti...

Kiito Peikko!
Suomalainen häveliäisyys nosti heti päätään; hui, ei kai ne nyt luule, että kehuja kerjään... Sitten tokenin ajattelemaan, että mukavaa se on kun muut kehuu, niin ei itse tarvitse itseään kehua.
Lisäkehumista odotellessa.....

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun kerrot, en ota tätä kehujen kerjäämisenä vaan asiallisena pohdintana tilanteesta. Tottakai sinulla on syytäkin olla ylpeä saavutuksestasi. Onnea siis todella!

Minä tiedän tuon polun, kun 45-vuotiaana lähdin iltalukioon ja sitten vielä yliopistoon. Tarkoitus oli jaktaa tutkijaksi asti, mutta niska teki tenän ja lopetin sitten hum.kandin tutkintoon. Mutta hienolta sekin tuntui.

Minä huomasin koko ajan, että meitä vanhoja arvostettiin kovasti kaikissa portaissa. Nuoret arvostivat ja kysyivät neuvojakin monta kertaa ja opettajat kannustivat kovasti.

Toivotaan että saat piankin työpaikan. Luulen että työnantajat tuolla alalla arvostavat kokemusta, joten voi hyvinkin olla että saat pian töitä.

Lastu kirjoitti...

Nytpä minussa astuu esiin ennustajamummo: tulet saamaan hyvällä todistuksellasi tutkintoasi vastaavia töitä. Arvosanojesi lisäksi sinulla on sydän paikallaan ja elämänkokemusta. Sen parempaa suositusta ei olekaan. Niillä pärjää ja olet työssäsi avuksi ja iloksi monelle.

Hyviä hetkiä toivotan myös lastenlasten kanssa. Ja niitä on ollutkin jo – ja tulee olemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tytär opiskelee sosionomiksi nyt.

Crane kirjoitti...

Uuna ystäväiseni! Hyvä mieli tulee kannustuksestasi! Kiitos! Miinullahan ei ole työkokemusta tällä alalla, vielä... Ja senkin jo olen saanut huomata, että ikää katsotaan miinuksena. Mutta en aio vielä olla huolissani!

Voi, Lastu! Kristallipallostako tulevaisuuteni näet (hihiii)! No, ne arvosanat ovat aivan keskitasoa, niinkuin minä ja tulevaisuuteni, mutta minulle kaikki kultaakin kallimpia...
Kiitos, että uskot mahdollisuuksiini!
Elämän parhaita hetkiä, Lastu!!!

Onnea tyttärelle opintoihin, Hannele! En tunne sosionomien työllisyystilannetta Ruotsissa, mutta oletan olevan parempi kuin täällä.

ipi kirjoitti...

Juuri nyt ihailen sinua valtavasti. Opinnäytetyöesityksen takia, mutta vielä enemmän mummona olon. Olisipa minunkin lapsillani Mummo isolla ämmällä.

Crane kirjoitti...

Kiitos Ipi!

Enpä tiedä, millaisia ison ämmän mummot ovat. Itselleni ainakin toivoisin mummona lisää monia hyviä ominaisuuksia, kuten kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.
Silti, tärkeää on vain rakkaus.

Hallatar kirjoitti...

Kyllähän sie valmistut. =)



Mutta hurjaa kokea tuollainen tulipalo niin läheltä että omakin asunto nokeentuu...
Toivottavasti ei tule jälkikäteen vesivaurioita jne... =(

Crane kirjoitti...

Houp sou, Hallatar!

Niin, sanos muuta. On siellä ollut levotonta juuri tuon asukkaan takia, jospa nyt sitten elämä talossa rauhoittuu.

Onneksi oli kotivakuutus kunnossa. Ja onneksi ei käynyt pahemmin!

Celia kirjoitti...

Hui, tulipalot tuntuvat kamalilta pelkkänä ajatuksenakin saati sitten itse koettuna. Toivottavasti poikasi perhe saa kotinsa pian järjestykseen, savuttomaksi ja noettomaksi.

Hienoa, että sait kehuja ja lempeää kritiikkiä opinnäytetyöllesi. Hyvä palaute lämmittää aina mieltä. On myös helpompi ruveta etsimään töitä, kun tietää omat vahvuutensa. Pidän peukkuja, että tärppää mieluinen työpaikka.

Crane kirjoitti...

Kiitos Celia!
Ahkera ja toimelias miniä on kodin kunnostanut jo lähes ennalleen, mutta kovasti on saanut rehkiä.

Tuo "mieluinen" onkin avainsana töitä hakiessa. Vaikken muuten ranttu olekaan, en ainakaan vielä halua hakea ihan mitä tahansa paikkaa vain koska on pakko toimeentulon takia... Ei tällä iällä eikä näillä kokemuksilla...