"... unisena, lyhty loistetta luo...", lauloi Tamara Lund.
Ja tässä vielä Runotorstain 129. haaste samasta aiheesta:
kenkien kopina seuranani
autiolla kadulla
päätän
pyyhin jälkesi erämaan hiekasta mustat
muistojen tomut perkaan
sieluni maan ilon
kyynelillä kastelen onnen
siementen kasvaa
28 kommenttia:
Todella hiljaista, taitaa olla kesäyön hiljaiset hetket menossa.
Autio kaupunki, mutta vain onneksi hetken ;)
Tuo laulu tuli heti minunkin mieleeni, kun kuvia aloin etsimään. Tosin en laittanut autiota katua. Mikäköhän kaupunki näin tyhjillään? Välillä ihmettelen mökkikunnassa, kun pyhäpäivinä on niin autiota kaduilla...ei ristin sieluakaan.
Kyseessä on varmaan lauantai-ilta ja kaikki ovat saunassa ;) Hyvä kuva!
Kaunis laulu ja tyjä on sinunkin katusi.
Kaupunki nukkuu autiota untaan. Uinuvissa kaupungeissa on mielenkiintoinen tunnelma, kaunis kuva.
Ja tuo sinun runosi on koskettava - samaan aikaan toivoton, mutta toivoa täynnä.
Pidän runostasi! Eikä kuvakaan hassumpi ole mutta yleensä keskityn runoihin... ;)
Itse en kyllä näe Runotorstaissa mitään haastetta, kirjoititko vain tottumuksesta samasta aiheesta vai onko minun sivunlataus- tai näkökyvyssäni jotain vikaa, kun en haastetta löydä.
Runosi syvällinen tunteiden loppu on pyyhitty pois autioon katuun.
Pidin runosta.
Oikealla hetkellä voi suurikin kaupunki olla autio. Hieno kuva ja runo on koskettava.
Savisuti; kesä kääntyneenä jo syksyyn...
Maru; hetkeä ennen auringon nousua...
Tarjuska; Rovaniemi tässä, kotikaupunki.Tuttu oli sinunkin laulusi...:)
Marja-Leena; Kiitos. Voisi ollakin...
Peräkammari; Haasteesta tuli heti laulu mieleen ja siitä mielikuva...
Elegia, Kiitos! Hiljaisessa yössä liikkuessa tuntuu kuin kaupunki pidättäisi henkeä...
jl; ihan tottumuksesta. Runo syntyi yöllä ja kun ei haastetta kuulunut, lykkäsin kuvan perään... ei siis mitään teknistä..:D
Arleena; kiitos! Tosiaankin, oikein tomutettu pois!
Amalia; kaupungin keskustassa asuvana olen oppinut kuuntelemaan hiljaista,lyhyttä hetkeä ennen aamua... Kiitos!
Kaunista on ennen aamua, hiljaista !
Joulupukki lomalla??
Tuskinpa pysyy katu kauan autiona.
Niin,Marjut, vaan hiljaisuutta ja autiutta eri tavalla vuoren rinteellä ja kaupungissa...
Niin taitaa olla, Hukka!
Hpy; niin, taitavat lehdenjakajat jo lähteä liikkeelle....
Kaunis kuva ja hyvältä tuntuva autius - hetken pysähdys kiireitten välissä:) Hieno maisema järvi siellä alhaalla...
Kaunis kuva Rovaniemestä. Olit jo ehtinyt vahvistaa tiedon kaupungista, eli ei tarvitse nolona miettiä tunnistinko oikein kaupungin.
Runokin vaikuttaa hyvältä ja kauniilta, mutta en saa irti silmiäni kuvastasi.
Näen kuvan ja runon erillaan toisistaan.
Tyhjä olo saa usein kävelylle, olkoon vaikkapa yö ja kadut autioita ja tyhjiä. Juuri silloin on hyvä selkiyttää ajatuksiaan.
Runossa menetyksen kipu ei lannista, vaan elämästä löytyy toivorikkautta
Inkivääri; tosiaan, yöaika on pysähdys kahden kiireen välissä!
Ounasjokihan se siellä kadun päässä...
Ilona Tammi; kuvaan on ikuistettu kauniin kaupungin ehostaminen vieläkin kauniimmaksi. Kävelykatuja jatkettiin ja niille laitettiin kauniit kiveykset.
On aina mielenkiintoista kuulla, miten ihmiset tulkitsevat runoja tai kuvia...Kiitos!
Maaretta; vastaan kyllä! Nytkin huomaan, miten yhtäkkiä päätöksiä syntyy ja irtiottoja vanhasta tapahtuu pitkän pimeän voimattomuuden jälkeen!
Aimarii; ajatukset kirkastuvat hiljaisessa yössä kummasti. Syntyy toivo paremmasta!
Jotenkin tuntuikin niin tutulta...aivan kuin olisin kävellyt tuosta joskus. Toissa kevättalvella olimmekin Rovaniemellä MM-kisoissa ja kävelimme tuosta ohi tanssikapakkaan. :)
Minä näen jatkumon tuon kuvan, laulun ja runon kanssa.
Varmistelin muistojani siitä, että tuo laulu oli Rami Sarmaston tekemä. Joskus voi laulaa ja uskoakin siihen, että
"Sinun omasi ain oon kai olla saan". Se ei ole aina mahdollista, syystä tai toisesta. Runossasi vilahti tulevaisuus ja toivo, kaikesta huolimatta.
No niinpä, Tarjuska, ihan oikein muistit ja tuttuus selittyi...katua alas suoraan Pohjanhoviin! Toivottavasti oli hyvät tanssit ja muutenkin mukava reissu!!!
Ymmärrän, mitä tarkoitat, mm. Laulu on hyvin tunteikas ja sanoihin on helppo samaistua etenkin rakastuneena. Autiolla kadulla keskellä yötä kirkkain ajatuksin näkee elämän koko kuvan ja pystyy ratkaisemaan tulevaisuutensa...
Autio katu ei tässä kuvaa tyhjää elämää vaan uuden syntymistä.
Jotenkin tulee sellainen juhannusyön tunnelma kaupungilla. Ihana kesäyön valo ja lämmin henkäys.
totta, kesäyössä on ihania tunnelmia, system operator!
(tosin, meillähän on juhannuksena valoisampaa ja sääskikausi alkamassa.....)
Autio aamuyön katu. Tuo Lundin kappale on todella kaunis. Jostain syystä aina kun kuulen sen, sydäntä puristaa.
Samoja tunnelmia herättää, Heli. Siinä kulminoituu ihmisen ikävä ja yksinäisyys.
Ranskalaiset?
Kopiseeko siihen malliin, Helanes? Pakko tunnustaa, ettei ainakaan minun jaloissani...
Lähetä kommentti