torstai 9. joulukuuta 2010

Omatunto

Runotorstain 188. haaste  on tämä Liz Rollin valokuva vuodelta 2005.
 Kuvan lähde on FEMA Photo Library. Kuva on poimittu Wikimedia Commonsista ja siihen liittyy seuraava kuvaus:
"New Orleans, LA, 9/4/05 -- A sign on a piece of scrap metal on Magazine Street calls for help after New Orleans was hit hard by Hurricane Katrina. New Orleans is being evacuated because of flooding caused by failures of the Federal levee system. Photo by: Liz Roll"





ehkä jos kovetan sydämeni
teeskentelen etten huomannut 
ohitan silmiesi hädän varmoin askelin
välittämättä 
unohdan

nukunko unia näkemättä
itseni kanssa sovussa eläen
olenko oikeutettu vastaanottamaan apua kun sitä itse tarvitsen



12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Et sinä kulje ohi.

Hyviä kysymyksiä runossasi.

Jenni kirjoitti...

Kaikissa tämä kuva tuntuu herättävän samoja, omatunnon kysymyksiä!

Kirsti kirjoitti...

Sitä sopii kyllä miettiä, perustuuko itsensä kanssa sovussa eläminen sydämen kovettamiseen. Pohtimisen arvoinen runo.

Gertrud kirjoitti...

Näin juuri.

Sitä olen miettinyt, että kuinka jotkut kykenevätkin sydämensä kovettamaan. Miten se tapahtuu? Ei ihminen sellaiseksi synny, se on varma.

Crane kirjoitti...

Kiitos Susu luottamuksesta:)

Kyllähän nuo maailman katastrofit herättävät omantunnon, Jenni....Kun ne tapahtuvat jossain siellä kaukana, ja meillä täällä kaikki hyvin...

Kirsti, jotkut tuntuvat luulevan, että rauha löytyy välinpitämättömyydestä....

En miekään usko, Kerttu... Mutta elämä voi kolhia, sydän särkyä ja sitä sitten suojellaan kovalla kuorella...

Pitkospuu kirjoitti...

"Nukunko unia näkemättä..."
Onneksi joskus edes uni herättää näkemään, pakottaa kohtaamaan. Liian moni meistä nopeuttaa askeleita tai kääntää sivua ja unohtaa.
Koskettava runo.

Crane kirjoitti...

Kiitos, Pitkospuu! Joskus ihmiset luulevat, että kun pinta on teflonia, on helppo olla...Mutta alitajuntaa ei voi pinnoittaa...!

arleena kirjoitti...

Hieno ja pysäyttävä runo. Mietin pitkään. Entä jos....

Crane kirjoitti...

kiitos, arleena...niin, entä jos?

Marjattah kirjoitti...

Runosi pysähdyttää miettimään ja etsimään puolusteluja...

Hilbert kirjoitti...

Jonkun verran on pakko unohtaa, ei tätä maailmaa voi yksin pelastaa:/

Crane kirjoitti...

Niinpä, Marjattah, itseä varten...

Totta Hilbert, kaikella kohtuudella....