Pitkään jatkunut pakkanen, siis korkeapaine, on pitänyt kaamosmasennuksen kaukana. Ei ole ollut vaikeaa herätä näihin päiviin, eivätkä ankeat ajatukset ole vaivanneet mieltä. Ei, vaikka töistä ja kunnollisesta toimeentulosta ei ole tietoa... Eletään tässä hetkessä, nauttien luonnon kauneudesta ja rauhasta. Ei hätää niin kauan kun kynttilöitä riittää poltettavaksi tunnelmaa luomaan ja jonkinlaista ruokatarvetta kaapista löytyy...
Kaikessa hiljaisuudessa elämä on saamassa uutta sisältöä ja arkeni muuttumassa toimeliaaksi. Vain muutama päivä vielä ja koiruli muuttaa taloon...!
Muutaman viikon takainen matkani Ouluun oli oikein menestyksellinen. Tapasin todella mukavan perheen joka haki koiralleen uutta kotia. Heidän syitään koirasta luopumiseen ei ole syytä tämän enempää selvittää, mutta tiedän, että he haluavat koiransa parasta, eikä päätös ole ollut heille helppo.
Ihastuin heti tähän virkeään 5-vuotiaaseen jackrusselin terrieriin. Vietettyäni pitkän iltapäivän koiraa seuraten ja siihen tutustuen, sovimme, että perhe tuo koirulin tulevana lauantaina tänne Rovaniemelle. Melkein lasken tunteja...
Olen toki tietoinen, ettei "vanhan koiran" sopeutuminen uusiin olosuhteisiin käy hetkessä ja vastassa voi olla monenlaisia ongelmia. Onneksi olen nyt kotona ja minulla on pelkkää aikaa auttaa koirulia sopeutumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Jonkin verran uusia tapojakin on opeteltava. Tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, että itsekin opettelen uusia asioita ja sopeudun koiran elämääni tuomiin muutoksiin...
Näin siis Joulua odotellessa......
13 kommenttia:
\0/
Onpa ihanan näköinen koira. Mulla on borderterrieri ja olen vankkumaton terrieri-ihminen, joten onnittelut hyvästä valinnasta.
Hienoa!
Koira katselee vähän epäluuloisen näköisenä, aivan kuin aavistaen että jotain on nyt suunnitteilla.
Tuo otus vie sinua ainakin lenkille, eikös rotu ole aika energinen?
Ja valtaa taatusti sohvasi ellet pidä varaasi.
Toisaalta koira kainalossa lämmittää aika ihanasti.
Jaa mutta kumpikos tuo on, ja aiotko nimetä sen uudelleen vai kutsua vanhalla, tutulla nimellä?
Onnellista viikonloppua!
Juuripa näin, eletään tässä hetkessä. Eilinen meni, huominen on tuntematon. Se on varmaa, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Niiden järjestyminen on jo alkanut, yhteiselo toinen toistaan tarvitsevalle on alkamassa. Teillä tulee olemaan varmasti laatuaikaa, vaikka saattaa olla pientä opettelua, puolin ja toisin. Mutta sitähän tämä elämä on kaikkineen, oppimista!
Kaamosta odottelen innolla. Jouluksi siirrytään Raattaman siniseen.
Onnellinen pieni koira, saa rakastavan sylin, ja onnellinen sinä, saat pienen rakastavan sydämen.
Pian hän on kotona!
Peikonkin luona asuu piäni koera, joka on muuttanut sinne vasta aikuisena :) Hyvä sua.
Hurmaava russeli. Hivenen haikeaa, että koira joutuu jättämään kotinsa, mutta hienoa, että se saa sinusta rakastavan emännän. Olette toinen toisillenne paras mahdollinen joululahja. Onnea!
Kerttu; mii tuu!
Niina; koirakuume alkoikin oikeastaan jackrusselista, mutta välillä mäyrikset valtasivat ykköspaikan...tämä vain loksahti mukavasti tälleen ....
Kiitos Mk, poika se on ja saa pitää nimensä, ettei vallan hämmentyisi... pelkään kyllä pahoin, että hemmottelen pilalle, vaikka kuinka olisin hyviä käytäntöjä miettinyt..:)
Jerikonruusu; ihan samaa mieltä, elämä on yhtä pitkää koulunkäyntiä...:)...hieno joulunviettopaikka!!!!
Tiina; laitetaan sitten Lattelle terkkuja, kunhan ollaan hieman kotiuduttu...ehkä tästä tuleekin koirablogi...:D
Kysynkin sitten sinulta neuvoa, Peikkonen, kun sinulla on kokemusta asiasta....:D
Kiitos, Ruska! Joulusta tuleekin nyt erilainen....:)
Veijarin ilme tuolla tulokkaalla :) Ruokaa ja hyvän hoitoa, mutta ennenkaikkea johdonmukaista käsittelyä sekä mielekästä toimintaa, niin varmasti koira sopeutuu hyvin.
juuri niin, Ruska... "lastenkasvatusta"!
Tuollainen hauva pistää emäntäänsä vauhtia. Tarkemmin ajatellen ainakin itse tarvitsisin tuollaisen veijarin, Cranesta en tiedä.
Jahah. Tänään on siis se jännittävä päivä.
Me saimme Thaimaassa kaksikin kertaa "vanhan" koiran. Toinen tuotiin suomalaiselta koululta. Vähän pelkäsin, kun koulun porukka tuli muutaman päivän päästä meille synttäreille, että koira lähtee heidän kanssaan takaisin.
Eikös vain, kun porukka tuli portille, koira juoksi iloisesti kertomaan meille, keitä oli tulossa. Vierailun aikana koira toimi isäntänä, "vilkutti" joukon lähtiessä pois - ja tuli sitten häntää heilutellen meidän luoksemme iloisesti vaatimaan rapsutuksia...
Ihan siihen liikunnan tarpeeseen, Nilsu...
Niin on, mm. Tuossa tuolin alla se makoilee ja kuuntelee talon ääniä...aivan kuin olisi siinä aina makoillut!
"Thaimaalainen" tiesi, missä on hyvä olla!
Lähetä kommentti