Runotorstain 188. haaste on tämä Liz Rollin valokuva vuodelta 2005.
Kuvan lähde on FEMA Photo Library. Kuva on poimittu Wikimedia Commonsista ja siihen liittyy seuraava kuvaus:
"New Orleans, LA, 9/4/05 -- A sign on a piece of scrap metal on Magazine Street calls for help after New Orleans was hit hard by Hurricane Katrina. New Orleans is being evacuated because of flooding caused by failures of the Federal levee system. Photo by: Liz Roll"
"New Orleans, LA, 9/4/05 -- A sign on a piece of scrap metal on Magazine Street calls for help after New Orleans was hit hard by Hurricane Katrina. New Orleans is being evacuated because of flooding caused by failures of the Federal levee system. Photo by: Liz Roll"
ehkä jos kovetan sydämeni
teeskentelen etten huomannut
ohitan silmiesi hädän varmoin askelin
välittämättä
unohdan
nukunko unia näkemättä
itseni kanssa sovussa eläen
olenko oikeutettu vastaanottamaan apua kun sitä itse tarvitsen
12 kommenttia:
Et sinä kulje ohi.
Hyviä kysymyksiä runossasi.
Kaikissa tämä kuva tuntuu herättävän samoja, omatunnon kysymyksiä!
Sitä sopii kyllä miettiä, perustuuko itsensä kanssa sovussa eläminen sydämen kovettamiseen. Pohtimisen arvoinen runo.
Näin juuri.
Sitä olen miettinyt, että kuinka jotkut kykenevätkin sydämensä kovettamaan. Miten se tapahtuu? Ei ihminen sellaiseksi synny, se on varma.
Kiitos Susu luottamuksesta:)
Kyllähän nuo maailman katastrofit herättävät omantunnon, Jenni....Kun ne tapahtuvat jossain siellä kaukana, ja meillä täällä kaikki hyvin...
Kirsti, jotkut tuntuvat luulevan, että rauha löytyy välinpitämättömyydestä....
En miekään usko, Kerttu... Mutta elämä voi kolhia, sydän särkyä ja sitä sitten suojellaan kovalla kuorella...
"Nukunko unia näkemättä..."
Onneksi joskus edes uni herättää näkemään, pakottaa kohtaamaan. Liian moni meistä nopeuttaa askeleita tai kääntää sivua ja unohtaa.
Koskettava runo.
Kiitos, Pitkospuu! Joskus ihmiset luulevat, että kun pinta on teflonia, on helppo olla...Mutta alitajuntaa ei voi pinnoittaa...!
Hieno ja pysäyttävä runo. Mietin pitkään. Entä jos....
kiitos, arleena...niin, entä jos?
Runosi pysähdyttää miettimään ja etsimään puolusteluja...
Jonkun verran on pakko unohtaa, ei tätä maailmaa voi yksin pelastaa:/
Niinpä, Marjattah, itseä varten...
Totta Hilbert, kaikella kohtuudella....
Lähetä kommentti