Koiruli saateltiin eilen päivällä komeasti koko omistajaperheen ja isovanhempien voimin Rovaniemelle. Se käyttäytyi heti kuin olisi tiennyt tässä olevan nyt uuden kodin ja ihmisen, jonka kanssa pitäsi alkaa asumaan. Selvästi se muistikin minut edellisestä tapaamisesta, vaikka aikaa oli kulunut lähes kolme viikkoa.
Kiitoksena siitä, että tulivat matkojen takaa tuomaan koiran, tarjosin lounaan. Siinä me sitten istuimme ruokapöydän ääressä syömässä ja rupattelemassa, me ihmiset, joita tämä koira yhdistää. Toisten menneisyys, toisten tulevaisuus... Mahdollisimman pehmeä lasku uuteen tilanteeseen meille kaikille.
Ei ole aivan helppoa luopua koirasta, joka on ollut perheenjäsen vuosia. Haikeaa se on isovanhemmillekin, joiden luona koira on saanut luontevan hoitopaikan. Toivoakseni heidän mieltä rauhoitti nähdä, millaisiin olosuhteisiin koira on tulossa.
Saattajien lähdettyä teimme koiran kanssa pitkän kävelylenkin ja vielä myöhemmin illalla pienemmän retken lähitienoolle. Siinä välissä käytiin pieni "keskustelu" siitä, kuka hallitsee sohvaa...
Koiruli nukkui omassa pikku sängyssään yön ja aamulla oli ilo herätä koiran iloiseen tervehdykseen. Tämä päivä on sujunut jo kuin vanhoilta konkareilta, melkoisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Ruokakin on alkanut koirulille maittamaan... Koira on kotona!
Pieni sohvanvaltaaja....
12 kommenttia:
Se on söpö elikko. Karvakaulus ja kaikki. Mukavaa :)
siepä huomasit, Peikkonen... "leijonanharha"...
Oli varmaan haikeaa luopua noin mukavasta kaverista.
Selvästi kotiutunut jo!
Onneksi sinulla on iso sohva, mahdutte hyvin molemmat.
Ihana pikku koira. Toivottavasti hän sopeutuu elämään kanssasi eikä itke vanhaa kotiaan kovin. Olisi aivan kamala joutua luopumaan omasta koirasta. Sillä alkaa olla jo ikää, on 12 -vuotias.
Mk, aika ahdasta siellä sohvalla silti on jos koiraan on uskomista..oikein ärinän kanssa koitti minua sieltä häätää... heh, tässä on nyt sellainen testaamisvaihe, että kumpi meistä on pomo...:D
Ihana on, Niina! Eikä onneksi ole yhtään itkenyt vaan tosiaankin asettunut hyvin taloksi... Rakkaaksi tulleista lemmikeistä on aina vaikea luopumaan...Toivottavasti sinun koirallasi on vielä paljon hyviä vuosia edessä...:))))
Onnea uuteen elämään toivotan. Ja epäilen, että näitä keskusteluja käytte vielä useasti, kenen paikka on sohvalla, kenen paikka ihmispedissä jne...
Onnea,onnea! Suloinen kuva; noinko siis päättyi keskustelunne sohvan herruudesta ;)
Koiralla on hyvä muisti, mitä kerran on sovittu, se pitää. Ainakin jos päätös oli koiran mielen mukainen. Päinvastaisessa tapauksessa sopimusta täytyy aika ajoin vahvistaa.
Hieno koiruli. Onnittelut molemmille, toiselle uudesta kodista ja toiselle uudesta kaverista.
Hienoa, että koira sai kodin ja sinulla on nyt lenkkikaveri.
Kivan näköinen nappisilmä, jonka kanssa on mukavaa lähteä lenkille ja jolle voi uskoutua luottamuksellisestä.
Ja kas, jäikös taas kommentti vahvistamatta, kun ei tässä näy...No, ollaanpa nyt huolellisempia!
Kiitos Tiina, olen aivan varma, että "keskusteluja" käydään, sen verran jukureita ollaan...:)
Kiitos Ina!Ollaan päästy nyt yksimielisyyteen siitä, että mahdumme sohvalle hyvin yhdessä, koiruli kylläkin oman alustan päälle... Eikä sängynvaltauksesta ole tarvinnut edes keskustella...:)
Kiitos Deme! Toivon koirulin olevan yhtä tyytyväinen kuin mitä itse olen...:)
Kiitos Arleena! Nytkin takana ihana reipas lenkki upeassa talvisäässä...!
aimarii; ainakin "yksinpuhelu" on uskottavampaa...:)
Lähetä kommentti