Runotorstain 187. haaste; Petri Laaksosen "Täällä Pohjantähden Alla" kappaleen sanat ja/tai musiikki. Aihe innoitti yrittämään loppusointuja.....!
Loista ei Pohjantähti, se lähti
ei jaksanut kuulla kun surkeella suulla
katajainen kansa valittaa kohtaloansa
ei mihinkään koskaan
tyydy, joskaan
hallasuon musta turve
tarve ojankaivuun pellonraivuun
jäänyt aikaan on Saarijärven Paavon
Leipää riittää
ei tarvitse otsa hies niittää
puku päällä hyvältä haisten miesten naisten
on lämmin ja katto päällä, designia siellä täällä
ei rutto riehu, ei suolet nälästä kiehu
Silti murheinen aina ihmispolo, on ahdistunut olo
alati fanfaari taisteluun soiva
kyynerpää aseena oiva
vaikka salaa, se ken menestystä halaa
toista iskee selkään, puukottaa
yli heikompien kipuaa
Ja voivoi sitä itkun ja katkeruuden määrää
ellei tänäkään vuonna häärää
joukossa toisten erinomaisten, elitististen
joita köyhempi kansa katsoo kotonansa
televisiostansa
juhlissa linnan ja itsenäisyyden,
nöyrästi, kunnioittaen…
7 kommenttia:
Heh, tämä oli aika hauskan raadollinen kuva ihmisistä :)
Kiitoa, Susu!
eiks ihmiset ole aika raadollisia...lähinnä ajattelin, että arvot ovat muuttuneet!
Hauska runo! Murheen määrä on vakio: kun olot kohenee, niin vaivojen aiheet pienenee. Aina kuitenkin riittää valittamista. Katkeruus on ehtymätön luonnonvara.
Tykkäsin riimirytmistä, ja myös sanomasta: aina pitää valittaa jostain, ei saa tyytyväinen olla, ettei leuhkana pidettäisi. Kell' onni on, se onnen kätkeköön.
Mainiosti nykypäivään sanoitettu, sopisi melkein kansallislauluksi.
Vaikka tuskin se brändityöryhmä kuitenkaan hyväksyisi näin realistista versiota.
Kiitos, Ina...ja kateus myös!
Kiitos, Careliana! Lienee tuo muka-nöyryys ja muka-vaatimattomuus oikein suomalaisille tyypillistä...
Ei taitaisi, ei, Mk....Mutta sekin porukka voisi katsoa peiliin...
Joskus tuntuu, että kaikesta valittaminen on ajan trendi.
Lähetä kommentti