keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Siunaustilaisuus ja muistojuhla





Veljeni siunattiin lauantaina koruttomin menoin lähimpien omaisten ja ystäväjoukon läsnäollessa. Koska veljeni tuhkataan, pyysin, ettei kukkia tuotaisi, vaan hiljaiset saattajat asettivat arkun vieressä olevaan maljakkoon tummanpunaisen ruusun. Muodostuneesta kimpusta teen asetelman, jonka vien Inarin hautausmaalle, kun uurna lasketaan perhehautaan.

Muistojuhla järjestettiin veljen toiveiden mukaisesti lounaskahvilassa, jossa hän oli käynyt toistakymmentä vuotta syömässä lähes jokaisena työpäivänään ja vielä usein silloinkin, kun oli jo jäänyt sairauslomalle. Tarjoilu oli maittavaa ja runsasta, tunnelma haikean leppoisaa..

Sisareni tytär oli kirjoittanut koskettavan ja kauniin muistokirjoituksen, jonka hänen miehensä luki. Puheen jälkeen hän laittoi soimaan Nightwishin (Kuolema tekee taiteilijan), sanoiltaan hyvin sopivan ja koskettavan laulun ja silloin suru sai vallan ja monet itkivät avoimesti.

Pidin itsekin pienen muistopuheen, jossa vertasin läsnäolijoiden muistoja palapelin osasiin; muodostimme muistoistamme kuvan veljestä. Kiitin saattoväkeä, että he olivat tulleet paikalle, olleet veljeni ystäviä, työtovereita, tukijoita ja uskonystäviä.... Vaikka en voinut ääneen sanoa, olin aivan erityisen hyvilläni, että sekä veljeni poika, että hänen tyttärensä olivat myös paikalla muistotilaisuudessa.

Veljeni seurakuntalaiset esittivät hengellisiä lauluja ja heidän pappinsa piti lyhyen rukoushetken. Veljeni oli löytänyt uskon Haminan katulähetyksen leirillä eräänä kesänä toistakymmentä vuotta sitten. Usko oli hänen tukikeppinsä kaikki nuo vuodet ja erityisesti sairasvuoteella hän kääntyi Jumalan puoleen rukouksin ja uskonystävät tukivat häntä monin tavoin.

Palasin juhlan jälkeen tähän asuntoon, jossa olen majaillut viimeisen 1,5 kuukauden ajan. Olin pitkän päivän jälkeen niin yliväsynyt ettei uni tullut millään. Valvoessani kävin läpi päivän tapahtumia ja olin hyvilläni, että muistojuhlasta muodostui veljeni toiveiden mukainen lämminhenkinen tilaisuus. Uskon, että hän myhäili tyytyväisenä siellä missä nyt on....



14 kommenttia:

maaretta kirjoitti...

Välititpä veljesi hautajaisista kauniin ja lämpöisen kuvan. Olivat varmaan veljesi näköiset, hänhän ehti itsekin suunnitella niitä. Itse ajattelen, että on hyvä kun pidetään hautajaisia. Välillä oli sellainen aika että suosittiin sellaisia hiljaisia hautajaisia , joissa ei ollut juuri ketään eikä aina edes sitä yhteistä kahvitusta. Minusta juuri noilla muistopuheilla ja yhteisellä surun jakamisella on iso merkitys sekä läheisten yhteiseloon että myös omaan luopumistyöhön sitten aikoinaa. Nyt varmaan olet uupunut. Toivottavsti sinulla on mahdollisuus nyt lepoon ja voimien keräämiseen.Tärkeä työ on tehty, ja mitä ilmeimmin myös parhaalla mahdollsiella tavalla.
Tervetuloa takaisin kotiin , Lapin alkutalveen!

Ina kirjoitti...

On tärkeää, että siunaus- ja muistotilaisuus ovat vainajan näköiset. Ikäänkuin viimeisenä kunnianosoituksena hänen toiveilleen.

Päinvastaisesta on esimerkki Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Alexander, jossa teatterijohtajan toiveesta vaatimattomista hautajaisista vähät välitettiin ja tilaisuus järjestettiin komeimman päälle: mauttomuuden huippuna hautajaiskulkueen soittokunta Chopinin surumarsseineen.

Ruska kirjoitti...

Kaunista ja varmasti rauhoittavaa, että saat olla tyytyväinen muistojuhlaan sekä veljeäsi että itseäsi ajatellen. Puhutteleva tilaisuus varmasti kaikille. Ehkäpä vielä kaunis syksyinen sää vaikutti tunnelmaan.
Voimia ja toipumista sinulle. Jospa veljesi antaa nyt sinulle vuorostaan tukea.

isopeikko kirjoitti...

Kaunis kirjoitus, kaunis tilaisuus.

Mk kirjoitti...

Miten lohdullista että jäähyväisistä jäi noin kaunis ja lämmin muisto.
Ja miten hienoa että jokainen sai muistaa ja hyvästellä hänet omalla tavallaan.
Kunnioititte varmasti parhaiten veljenne muistoa järjestämällä kaiken hänen toiveidensa mukaan.

Niin paljon tunteita laidasta laitaan on mahtunut syksyysi että toivotaan tuntureiden rauhan auttavan, antamaan lepoa ennen uusia haasteita.

Crane kirjoitti...

Kiitos Maaretta, huomenna matka kotia kohti alkaa...
Olen kanssasi samaa mieltä muistojuhlan merkityksestä. Se on tavattoman tärkeä surutyölle. Monet ajattelevat, että vainajasta pitää puhua vain hyviä asioita ja joissakin hautajaisissa, joissa olen ollut, on tämän takia ollut suorastaan luonnoton ilmapiiri. Veli halusi, että puhun hänen elämästään rehellisesti... Levosta en kyllä tiedä...:)

Fannyssa ja Alexnderissa kuvataan todella hyvin sitä, miten ihmiset ajattelevat itseään, eivät vainajaa... Meille kävi myös niin, että äitini jätti toteuttamatta isäni toivomukset. Toisaalta, nyt Inarissa on perhehauta, johon veljenikin uurna lasketaan... Äidin ja veljen kohdalla halusin tarkasti toteuttaa heidän toiveitaan...

Ihana ajatus, Ruska! Kiitos! Kaikki tämä on antanut uskomattoman paljon hyviä kokemuksia ja tuonut eteeni ihania ihmisiä. Myös niistä saan voimaa!

Gertrud kirjoitti...

Oli kyllä mukava siunaustilaisuus, jos nyt tämän tyyppistä tilaisuutta voi mukavaksi sanoa. Teit, Äippä, hyvää työtä!

Se biisi muuten oli Nightwishin (Kuolema tekee taiteilijan), ei siis Tarja Turusen tuotantoa.

Lastu kirjoitti...

Hän kokosi teidät yhteen ja sinä järjestit surujuhlan niin kuin veljesi tahto oli.

Syksy on muutoksen aikaa. Talvilepoa tulossa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Crane kirjoitti...

Kiitos Isopeikko!!!!

Erityiskiitos sinulle, Mk, ystäväni tuesta ja lohdutuksen sanoista tämän matkan aikana...
Palaan reilun viikon kuluttua vielä etelään...

Kiitos Kerttuseni! Eikös vain ollutkin! Tavoittelin laulun nimeä, mutten millään muistanut tuota kirjoittaessani!

Talvilepo kuulostaisi oikein hyvältä, Lastu! Mutta ehkä kallistuu sinne muutoksen puolelle elämä...:) Eikä sekään ole pahasta! Kiitos. Lastu!

mm kirjoitti...

Joskus kirjoitin: "Jokaisessa surussa itken entiset surut, jokaisessa kuolemassa entiset kuolemat." Nyt tämä lähtö on siirtymässä niihin entisiin. Siihen palataan, mutta päästään sitten taas eteenpäin. On surun aika. On kaipauksen aika. On elämän aika.

Kuinka suuri onni olikaan, että sait päätellä työstä vielä viimeiset langanpätkät..

jerikonruusu kirjoitti...

Kaunis muistotilaisuus, ja mikä tärkeintä, vainajan toiveen mukainen. Olet yhtä elämänkokemusta rikkaampi. Siitä ei voi tulla kuin hyvä mieli, vaikka aihe ei ole helppo. Liitän tähän loppuun perinteisen intiaanirukouksen, jossa mielestäni on sanottu paljon, ehkä kaikki.

"Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni
Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan
Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten".

Crane kirjoitti...

vielä viikko, mm ja sitten työ on valmis kun uurna lasketaan hautaan sitten on aika...

Onpa kaunis ja viisas runo, Jerikonruusu. Noin itsekin ajattelen, ei saa pitää liikaa kiinni vaan surutyö tehdään ja elämä jatkuu....

Ruska kirjoitti...

Crane, on huoli sinusta. Toivottavasti kaikki on sujunut edelleen hyvin, ja voit hyvin. Lepoa varmaankin tarvitset.
Kiitän vielä sinua, että jaoit kokemuksiasi täällä. Nämä isot asiat ovat puhutelleet minua oikeastaan moninkin eri tavoin.
Voimahalauksia Sinulle!

Crane kirjoitti...

kiitos Ruska hyvä! kaikki on hyvin, en vain ole pystynyt kirjoittamaan reissun päältä... päivitän aivan pian...!