Tekstiviesti saapui puolilta päivin. Siinä luki; olin väärässä, anteeksi!
Lääkäri oli kierrolla kertonut, ettei veli enää palaa kotihoitoon. Veli oli ensin hermostunut, mutta mietittyään tovin todennut, että sellainenhan hänen tilanteensa on, ettei kotona enää pärjätä. Oman tilansa ymmärtäminen ja sen hyväksyminen vapautti mielen peloista ja antoi mahdollisuuden keskittyä nykyisyyteen.
Uusi lääkitys aloitettiin aamulla ja senkin vaikutukset näkyivät veljessä. Kipu oli lähes kokonaan poissa, silmissä oli lähes entistä tuiketta ja jutuissa huumoria.
Vietimme iltapäivän rattoisasti rupatellen ja monenmoisia asioita suunnitellen. Veli teki listaa ystävistään tällä paikkakunnalla, mietti muistotilaisuuden pitopaikkaa ja sitä, miten jakaisi vähää omaisuuttaan. Myös vanha hyvä ystävä tuli tervehtimään ja he muistelivat pitkään ja hartaasti vanhoja hyviä aikoja...
Ennen sairaalasta lähtöäni veli valitti, että jalkoja paleli. Vetäessäni kirjavat villasukat hänen jalkoihinsa huomasin, että jalat olivat hyvin turvoksissa.
Niinpä niin! Tänään oli siis hyvä päivä!
11 kommenttia:
kuulostaa kivalta
Toivottavasti hyviä päiviä tulee vielä lisää!
Oikein hyvä!
Sinulla on ollut raskasta, mutta nyt näyttää valoa pilkistävän murheen keskelle. Anteeksi on lohduttava sana, varsinkin kun veljesi matka on loppumassa. Se saa jotenkin mielen seesteiseksi ja on helpompi jaksaa.
Voimia.
Luin viimeisimmät kuulumisesi. Viimeinen matka voi olla raskas ja uuvuttava niin pois lähtevälle kuin saattajallekin. Onneksi kivunlievitys toimii nyt - ja toivottavasti vastaisuudessakin.
Voin ainoastaan toistaa itseäni ja toivottaa voimia ja rohkeutta sinulle ja veljellesi, Crane.
Päivät ovat erilaisia. Onneksi.
Veljesi viimeinen yritys hallita omaa elämäänsä, ja sitten luovutus. Näin se meni meilläkin. Ei ihan noin voimakasta reagointia ollut meillä, mutta kaikkihan me olemme erilaisia.
Olette pahimman ylittäneet. Hän on tilanteen hyväksynyt, ja nyt toimii järkevästi järjestellen asioitaan.
Lopullinen ero on sitten se varmaan kovin kokemus, koska se on kuitenkin niin lopullista. Toisaalta helpotus, erityisesti lähtevälle, mutta myös läheisille.
Voimia teille molemmille.
Juuri tällaisissa asioissa naiset ovat vahvempia kuin miehet. Edellisen postauksesi kuvaamassa tilanteessa minä olisin pieksänyt veljeni ja päinvastoin.
Niin, Hannele...
Toivotaan, Mk ja iloitaan jokaisesta hyvästä hetkestä.
Ina, todella hyvä...:)
Anteeksi olisi missä elämänvaiheessa tahansa hyvä sana, arleena, mutta erityisesti se korostuu nyt, kun aika on kortilla...ei haluaisi jättää mitään selvittämättä!
Kiitos Celia! Ei toisto ole pahaksi, hyvältä tuntuu jokainen kannustava sana, sillä omat voimavarat käyvät välillä niin vähiksi!
Onneksi, Isopeikko! Etenkin kun ne toiset päivät ovat hyviä päiviä...:)
Kiitos! Uskon myös että kun epätietoisuus on poissa, asioita on helpompi käsitellä, jerikonruusu, vaikkeivat ne muuttuisikaan yhtään kevyemmiksi. Veljeni on kovin äkkipikainen, se on meillä suvussa, enkä itsekään siitä ole osaton...Siksi myös teot kiivastuksissa tehtynä, sanat sanottuna, ovat monta kokoa suuremmat...
Toivon, että on vielä hieman aikaa kasvaa lopulliseen. Uskon, että veli haluaa hoitaa kaiken aivan valmiiksi, ennenkuin päästää irti...
Ahaa, kuulutaankohan samaan äkkipikaisten sukuun, Nilsu?:D
Muistan kakarana ihmetelleeni ja kadehtineeni sitä, miten suoraa poikien keskinäinen välienselvittely oli. Tyttöä opetettiin, ettei saa tapella. Inhosin tyttöjen tapaa ilkeillä, kuiskutella, harjoittaa henkistä väkivaltaa...
Raskasta, mutta yksikin hyvä päivä, vaikkapa monen kovin vaikean ja raatelevan välissä antaa uskomattoman paljon lisää voimaa hohdata huominen.
Veljesi tietää kyllä olevansa onnekas, kun hänellä on sinut, joka ei häntä jätä yksin.
Koeta pitää huolta myös itsestäsi, että jaksat niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Toivon sinulle voimia jaksamaan.
Kiitos Aimarii...! Jokainen hyvä hetki niiden monien huonojen keskellä on kuin pala auringonpaisteista taivasta...
Yritän huolehtia itsestäni, mutta univelkaa pakkaa kertymään...!
Jaksan ja venyn vielä sen tarvittavan, mutta varmasti on pitkään tyhjä olo kun kaikki on takanapäin!
Lähetä kommentti