Etelän pimeisiin öihin verrattuna Lapin kesäyö on vielä lyhyt ja varsin valoisa. Kun lopulta maltoin asettua yöpuulle, nukuin todella sikeästi omassa tutussa sängyssäni. Migreeni iski heti aamulla ja päivä onkin kulunut tönkkönä, ilman suurempia aikaansaannoksia. Muuttolaatikot odottavat edelleen purkamista, ikkunat verhoja, lattiat mattoja... Nyt haluan antaa itselleni tilaa olla rauhassa, pitää hiipivän stressin komeroon suljettuna..
Siirrän kaiken suosiolla huomiseen. Huomenna aloitan taas soittorumban järjestääkseni veljelle kotiapua, saattohoitoa ja hautapaikan. Huomenna suren hänen lisääntyneitä kipujaan, jäljellä olevan elinajan lyhyyttä ja elämän epäoikeudenmukaisuutta... Mutta vasta huomenna!
Käyn parvekkeella tuon tuosta, ihastelemassa 180 asteen näköalaa ja taivaan alati vaihtuvia värejä. Tuntuu kuin taivas olisi hyvin lähellä, melkein käden ulottuvilla.... Mitä tämän parempaa tai kauniimpaa voi olla olemassa?
14 kommenttia:
Elämässä on monia rankkoja asioita, jotka on vain jaksettava hoitaa. Toivon jaksamista.
Suuri suru ja sen odotuskin toimii käänteisesti: samalla kun näet mustan, näet myös valkoisen kirkkaampana.
Onnea uuteen kotiin! Sinä et voi maailman kulkua muuttaa, vain omista päivistäsi, niistä jotka ohi virtaavat, nauttia. Eikä siinä mitään väärää.
Kauniita pohjoisen valkeita öitä toivottelen, ja kiitän Latten puolesta rohkaisevista sanoistasi tulevaisuuden suhteen!
niin hetki kerrallaan, asuntoa järjestellessäkin
Onnea uuteen.
Minäkin suren kaikkea vasta huomenna. Tänäisen haluan olevan juuri semmoisen, mikä jää mieleen kauniina.
Elämä on kirjo, siinä on kaikkea, sitäkin, mikä masentaa.
Tervetuloa kotiin. Tavarat etsiytyvät paikoilleen sitten aikanaan. Hellittele itsesi terveeksi, häädä migreeni kunnon levolla.
Olen surullinen veljesi ja sinun puolesta. Haluaisin sanoa jotakin kaunista ja lohduttavaa, mutta niin kuin usein ennenkin, juuri nyt tuntuu sille, ettei sanoja vain löydy.
Onnea uuteen kotiin, ihanalta kuulostaa!
Surulla on aikansa ja paikkansa, nuo lepohetket sen lomassa ovat kyllä tarpeen.
Halaus ja lämpimät ajatukset täältä pimeästä etelän yöstä!
Voi ihanaiset, kiitos lämpimistä ajatuksista, sanoista ja toivotuksista teille kaikille!
Tiina on oikeassa siinä, että nämä omat ilonaiheet jotenkin korostuvat ja ovat kokemuksena vahvempia kun elämässä on samanaikaisesti myös hyvin tummasävyisiä asioita käsiteltävänä....
Voi vain elää päivän ja hetken kerrallaan ja nauttia ja iloita kaikesta hyvästä. Työn touhussa ei myöskään ehdi liiaksi sukeltamaan suruun.
Mielenmaisemasi on kirkas :)
Niin, Peikko, kaikesta huolimatta....!
On sinulla rankka aika edessä - tietysti etenkin veljelläsi :( Jaksamista sinulle! Ihanaa, että saat lohtua ja voimia avarasta maisemastasi. Toivon, että kaikesta huolimatta näet myös paljon valoa Lapin yöttömän yön tavoin.
Ruska, kiitos!
Luontohan se parhaiten ihmistä lohduttaa murheissa ja tuossa vieressä aukeaa ihana metsä johon pian pääsee sieniä keräämään (kun tuli sateitakin!)..
Kunpa sitä osaisi olla hyppäämättä päivien yli eteenpäin, vaikka suru näyttää lähestyvän. Veljelläsi voi olla edessä vielä hyviä päiviä, ja sinä teet parhaasi sen eteen, voin uskoa. Iloa pesänrakennukseen!
Voi, niin totta Marjattah...Kunpa osaisikin!
On välillä otettava etäisyyttä, että näkisi ja ymmärtäisi paremmin!
Kiitos!:)
"Päivän matka kerrallaan". Niin sanoo lasten virsikin...
Lähetä kommentti