Rohkea rokan syö...

Eräällä tuttavallani on asunto tässä talossa. Muutimme sattumoisin taloon samaan aikaan toisistamme tietämättä. Keväällä hän joutui lastensa kanssa 'evakkoon' vesivahingon takia, onneksi vain muutaman talon päähän...Nyt asunnon remontti on valmis ja tänään he muuttavat takaisin kotiinsa.

Tunnen myötätuntoa tuttavaani kohtaan. Muistelen omaa vuoden takaista tilannettani, jolloin naapuriasunnossa koira onnistui aukaisemaan vesihanan ja asuttuani tässä vasta muutaman viikon minullakin oli 'evakkoonlähdön' uhka päällä. Hermoja raastavaa ja ahdistavaahan se oli, etenkin kun minulla oli jalka paketissa ja liikuin sauvoja käyttäen. Lopulta kastunut lattia saatiin kuivattua alapuolella olevan kellarin kautta, mutta naapurissa asunut poikani perhe muutti pysyvästi muualle.

Tuttavani soitti eilen illalla ja pyysi henkistä tukea 'kaljapalkalla'.
Hän valitti, että pakkaaminen oli sujunut aivan hyvin, mutta nyt oli puhti loppunut ja hän kaipasi 'potkua persuksiin' saadakseen vielä viimeiset kaapit väliaikaisasunnossa tyhjiksi... Lupauduin työnjohtajaksi, olimmehan harjoitelleet tätä toistemme tukemista aiemminkin! Eikähän siinä kauaa sitten mennytkään kun astiat ja ruokatarvikkeet oli siirretty muuttolaatikoihin...

Siinä touhutessamme ajatukseni pyörivät koko ajan toisessa asunnossa, siinä, jonka voisin vuokrata itselleni. Vielä illalla nukkumaan mennessäkin järki ja tunteet vetivät köyttä mielessäni; onko viisasta vai ei.... Sentään sain nukutuksi.

Mutta kuten niin monasti ennenkin, aamu toi mielenrauhan ja ratkaisuvalmiuden. Tunsin vahvasti, että asunnon vuokraaminen on aivan oikea teko ja kaikki muut asiat ratkeavat omia aikojaan. Niinpä nähtyäni tänään tuon asunnon, ihastuin ikihyväksi, sillä se vastasi kaikkia toiveitani(vaikka makuuhuoneen tapetit ovatkin karmeat)ja sovimme omistajan kanssa, että muutan sinne virallisesti elokuun alussa.

Mutta; minulla on jo avain uuteen kotiini, saan aloittaa siivoamisen ja voin pikkuhiljaa viedä sinne tavaroitani. Arvatkaapa olenko ONNELLINEN!!!