Runotorstain 171. haaste; Matkan varrella.
käytävän kellertävät seinät säännöllisin välimatkoin samanvärinen ovi toinen kolmas neljäs…
ovien takana haurastuneet elämät
muistojen repeytyneet verkot
askel askeleelta
askel askeleelta
sen tien reunoilla tummat kasat sälää
(niissä havaittavissa pois heitettyä onnea kohtaloita lapsen pelkoa suurta rakkautta intohimoa taistelua riippuvuutta yksinäisyyttä äidinrakkautta katkeruutta sairautta avuttomuutta unohtamista luopumista tunteita...)
koko elämä
kokemuksia jos niitä sellaisiksi voi kutsua
matka ihmiseksi tulemisen ja mätänevän lihan välillä
7 kommenttia:
Halusin kommentoida mutten osaa. Jäin hiljaiseksi.
Vahvaa. Hieman hahmotonta, kuin maailma räjähtäisi, mutta vahvaa.
öö, mitenkäs noin, Deme...? mikä oli vikana?
Kiitos Peikkonen, nyt olen ihan ymmällä...!
Pojat, kurjella siipi viistää suon pintaa, saisko hieman tarkennusta, pliis!
Vaikea löytää sanoja tosiaan.Viiltävää totuutta löytyy runostasi. Silti, jokaisen oven takana soisin olevan hitusen toivoa, pikkuisen iloa.
(Heh, sanavahvistukseksi sattui 'ideat')
tuollaistahan tuo elämän matka on. hyvin vastattu haasteeseen
Kiitos Marjatta kommentista...Miten lie tullutkin noin pessimistista tekstiä....:( *ideoista onkin pulaa...*
Kiitos Ilona!niin, matkan varrelle jää kaikki ja lopulta aivan kaikki!
Väkeviä sanoja, mutta totta.
Lähetä kommentti