Runotorstain 165. haaste; Kevät
Aina sama juttu aamuisella
työmatkalla pienet purot jäässä
aurinko sulattaa ne kohta tai
sitten sataa räntää vettä lunta
Rapa roiskuu lätäkön yli loikatessa
saa olla tarkkana mihin astuu ettei
kengissä kulkeudu koiranpaskaa
viimeiselle puhtaalle matolle
Ojasta nousee mädän löyhkä
pahempi kuin puiston roskiksista
ikkunan alla lumen alta paljastuneita
kaljapulloja ja aavistus vihreyttä
eikä likaiset vanat ikkunassa yhtään harmita
kun suonissa kohisee elämä
ja pään päällä
joutsen töräyttää tervehdysfanfaarin
viiltävän kirkkaaseen ilmaan
24 kommenttia:
Kevättähän tuo hienosti kuvaa.
Toden totta, kevät on täynnä vastakohtia. Inhorealismia ja lumousta.Onnelinen se, joka kuulee joutsenten äänen :)
Juu ikkunat saa odottaa ;-)
Talven jälkeen kevät paljastaa kaiken peittelemättä.
Realismia ja hienoa kevään lyriikkaa runossa.
Kevään tuoksu on uudelleensyntymän tuoksu, elämä ja kuolema samassa paketissa. :)
Kiitos Hannele!
Voi Marjattah, täällä niitä fanfaarinsoittajia on jo ihan liiaksi asti, hanhien reviirit pienenee joka kevät...
Niin saakin, Diina...
Kiitos, Arleena.... Lumen alta löytyvä ei aina ole kaunista...
Jälleen oikeassa, Peikkonen! Kevät, niinkuin elämä...
Totta, tavalla tai toisella, tulkoon kevät!
Tulkoon, Susu, ja vieköön lumet ja jäät täältäkin!
Juuri niin. Kun suonissa kohisee elämä ja valkolintu soittaa fanfaariaan, eivät pienen hajut ja rojut tunnu missään.
Täysin samaa mieltä!
Kevään valo on tosiaan kirkas ja paljastava.
Joku ihme tuossa tuoksusekoituksessa kuitenkin tuo keväisen kevyen mielen.
Mukavaa vappua!
suomalainen rumankaunis uudelleensyntymä - kyllä sitä energiaa riittää muutaman sivuhypyn jälkeen ikkunoiden ja mattojen pesuun, mutta ensin toki ne sivuhypyt ;)
Näitä kevätrunoja lukiessa on valjennut, että keväässä piilee voimakas sisäinen jännite : toisaalta se nostaa elämän suoniin, toisaalta paljastaa kaljapullot ja koiranpaskat lumihangen alta.
Ei tunnu, ei Deme...
Kuuluvat kevääseen, Tirlittan...!
Hankin juuri ensimmäiset aurinkolasit vuosiin, Mk ja huomasin, että ne sopivat mainiosti myös sisäkäyttöön...=)
Juu, Ilona, täällä pohjan perillä takatalvi tulee vielä monta kertaa, joten ei kiirettä....!
Keväässä on uuden alun taikavoimaa, Muhadzir... ehkä se on vain auringon suoman d-vitamiinin aiheuttamaa energiaa ...tai jotain...
Sellainen se on, kevät. Odotettu. Joka antaa itseään odottaa, ja sitten yllättää.
Tervehdysfanfaari (:
Jotenkin tuntuu, Tiina, että tänä vuonna erityisesti saadaan odottaa ja odottaa....
Luen aikaajoin aamunavauksessa palvelutalossa Kustaa Vilkunan Ajantiedosta vanhankansan uskomuksia ja viisautta säiden suhteen...Ennusteet ovat menneet aivan niiden mukaan...
Joskus ihmettelen kun puhutaan joutsenen laulusta Edgar, kyllä se paremminkin on sellainen veret pysähdyttävä törähdys...:)
En löytänyt mitään hirvittävää kevään ylistystä.
jaa, Hukka, ei kai ylistely ollut runon edellytys... pikkuisen sitä mielestäni tuolla lopussa kuitenkin on, mutta tämähän onkin tällainen kaupunkilainen kevät...
Minulle tämä on kyllä hyvän mielen kevätylistys. Pois tieltä kivet ja männynkävyt, koiranpaskat ja jäälohkareet. Se tulee sittenkin!
ihan justiinsa niin,mm! kiitos ja iloista kevättä sinullekin!
Ah. Vilahdus joutsenesta karkoittaa mielestä kaiken muun... =)
kauneutta, Una....!
Kevät sinnittelee irti talven otteesta, se on kaunista ja vähemmän kaunista yhtäaikaa kallistuakseen joutsenen törähdyksen ja lisääntyvän vihreyden myötä selvästi kauniiksi, niin hartaasti odotetuksi kevääksi.
Lähetä kommentti