Olympiakisat ovat valvottaneet minuakin. Ei niin, että niitä olisin öisin tuijottanut tv-ruudun muotoisin neliösilmin. Naapurini ovat tehneet sen puolestani, eläytyneet, hurraneet tai kironneet suomalaisten puolesta sen mukaan onko mennyt hyvin vai erittäin huonosti... Paperiseinätalossa asuminen tuo naapurit lähelle.
Onneksi kisat loppuvat. Rauha palaa maahan vähitellen, haavat nuollaan, katse nostetaan kohti seuraavia tavoitteita...
Minäkin jo tähyilen työvuoreni takaa tulevaa. Vajaat kaksi viikkoa töitä ja sitten saman verran lomaa. Tiedossa ei ole matkoja kaukaisiin maihin, vaikka niistä alati haaveilenkin. Proosallisesti raahaan matkalaukkuni Pasilaan, jossa ihana musta karvakuono Aatu jätetään hoteisiini isäntäväen lähtiessä viikoksi omille reissuilleen. Aatun kanssa aika kuluu ulkoillen ja reviiriämme laajentaen, lähialueet kun tutkailtiin jo viime kesänä tarkoin. Aion myös käydä teatterissa, näyttelyissä, museoissa ja toisella viikolla ehkä pistäydyn Tallinnassa... Monenlaisia suunnitelmia on, mutta toteutus on vaapaa.
Nyt valmistaudun lähtemään mummojen kanssa elokuviin. Menemme katsomaan Virpi Suutarin dokumenttia "Auf Wiedersehen Finland", joka kertoo vuonna 1944 Lapin sodan sekavassa tilanteessa Saksaan lähteneiden suomalaisten naisten kokemuksista ja kohtaloista. Dokumentti avaa neljän naisen ja yhden miehen kautta tätä tiukasti vaiettua aihetta, joka on kuitenkin Lapin sodan aikoihin Rovaniemellä asuneille hyvin tuttu. Odotamme esitystä suurella mielenkiinnolla.
11 kommenttia:
Matka pääkaupunkiseudulle on hyvä irtiotto arjesta, erilaista tekemistä ja nähtävää... Täällä hieman laiska lähtemään rientoihin..:).
Voi meidänkin mummoilla olla paljon muisteltavaa ja juteltavaa elokuvan jälkeen...
Kisojen loppuminen passaa minullekin hyvin. Tätä nykyä en ole ehtinyt ja välittänyt seurata urheilua.
Sinullahan on pian ihan mukavan pituinen loma. Hyvät suunnitelmatkin vielä - kulttuuria ja koiruuksia ;)
Tuo dokumentti alkoi kiinnostaa. Kiitti vinkistä.
Olympialaiset ovat täälläkin vainsatunnaista vilkaisu toisen olan yli silloin kun jotain mielenkiintoista tapahtuu.
Ruska; oli todella mielenkiintoinen ja toteutus erinomainen. Jäi paljon pohdittavaa, mm häpeästä, vihasta ja anteeksiannosta!
Mitähän muinaiset kreikkalaiset olisivat tuumanneet talviolympialaisista :)
Aikakoneella galluppia tekemään, Isopeikko:)
Minun naapurini häriköi yli puoli vuotta ennenkuin hankkiutui hoitoon. Pari, kolme kertaa viikossa jouduin lähtemään muutaman tunnin unella töihin. Nyt minulla on jo vuosia ollut sokerivälit tämän donnan kanssa: hän toimittaa minulle joka päivä Hesarin ensin sen itse luettuaan jne.
Kyllästyin aikoinaan Etelässä lomailuun ja kivikaupungissahan on erilaista näkemistä Pohjoisen asukkaalle.Sinulle siis, tarkoitan.
Olisit saanut lainata korvatulppiani :)
Tuosta elokuvasta olikin juttua jossain Suutarin haastattelussa.
Vaikka tapahtuneista on jo aikaa siihen oli kuulemma vaikea saada ihmisiä puhumaan, tai yleensä edes avaamaan oveaan ja kertomaan muistojaan.
Isännän serkkukin on puoliksi saksalainen, muistan miten mamma kertoi millainen häpeä hänen syntymänsä aikoinaan oli.
Mukavaa loman odotusta!
Sinulla on kivaa tiedossa, kulttuuria siellä sun täällä ja lomaakin.
Kisoja tuli katsottua loppupuolella enemmänkin. Monia hienoja suorituksia siellä olikin.
Minä rupea suuntaamaan nokkaa hissuksiin pohjoiseen päin, mutta sinulle hyvää lomareissua, oikein virkistävää.
Olen haka kadottamaan omia kommenttejani!!!
Sinun kärsivällisyytesi palkittiin, Nilsu! Elämä kerrostalossa on ihan mukavaa jos naapureiden kanssa elää sovussa. Kuvittelen olevani joustava, mutta aika ajoin kärsivällisyys on koetuksella. Pahinta ei ole meteli vaan tupakan haju, joka tulee asuntoon...
Kiitos tarjouksesta Hannele...muistan kun seuraavalla kerralla....
Kiitos Mk. Nuo ajat ja asiat ovat yhä kipeitä niille jotka ne kokivat... ei ihme, ettei niistä haluta vieläkään puhua. Toisaalta, voi olla helpottavaa purkaa traumoja ja ainakin jälkipolville, yhteiskunnalle on terapeuttista saada tietää totuus ja mahdollisuus ymmärtää lähihistoriaansa...
Dokumentti oli monella tapaa hyvä, se ei kertonut kaikkea yksityiskohtaisesti vaan valotti monia eri puolia tapahtumissa, niiden kulussa... syitä ja seurauksia ei ruodittu, ei osoiteltu sormella, vaan todellakin annettiin ihmisten kertoa juuri se minkä halusivatkin kertoa...
Kiitos aimarii, toivotuksista ja sinulle aurinkoisia päiviä pohjoisessa...tännekö suuntaat vai minne????
Lähetä kommentti