torstai 25. helmikuuta 2010

rykelmässä

Runotorstain 156. haaste; rykelmä

hujanhajan
kylmällä lautalattialla kaiken muun rojun ja lian keskellä
ainoja, villasukkia, vaatteita
rykelmässä
viimeiset merkit erään ihmisen elämästä





LISÄYS:

Alitajunta askarteli aiheen kimpussa ja jatkotyösti sanoja näin:


kuluneella lautalattialla sotkuinen rykelmä
vaatteita, villasukkia
likaiset ainot
erään ihmisen olemassaolon viimeiset merkit
hujanhajan

12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tiiviisti sanoitettua tunnelmaa.

helanes kirjoitti...

Kaikista meistä jää jäljelle pienempi tai suurempi rykelmä, röykkiö.

Hirlii kirjoitti...

Tiheää tunnelmaa, ja kaaosta.

isopeikko kirjoitti...

Peruja luetaan ja kirjoitetaan. Onneksi se ihminen ei turhaa kerännyt omaisuutta ympärilleen.

Marjattah kirjoitti...

Olisipa hienoa päästä eroon tavararykelmistään jo elinaikana...
Jos yritettäis? :)

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttava runo! Etenkin toinen versio lähtee vielä ytimekkäämmin liikkeelle kuin ensimmäinen ja jatkuu kuvaavasti ja kiinnostavasti, ratkaisevaan loppuun asti.

Tirlittan kirjoitti...

Tämä toi mieleen asuntoonsa yksin kuolleen. Mitä jälkeemme jääkään...

Crane kirjoitti...

Kiitos Susu!

Onko se sitten materiaa ja jotain muuta, Helanes...

Kiitos, Hirlii!

Niin, Peikkonen, vaan jäikö mitään muutakaan...?

Ilman muuta yritetään, Marjattah... pikkuhiljaa karsien!

Kiitos Utla, mukava saada noin positiivista palautetta!

Se oli runoni lähtöajatus Tirlittan, mukava, että sen sanojen seasta tavoitit...
Itse pidän kovasti siitä mainoksesta, jossa toinen mummeli säästää jugurttipurkitkin perinnöksi lapsilleen, toinen kerää maatuvaan jätepussiin ne vähätkin... Ei tavaraa vaan muistoja, kokemuksia!

arleena kirjoitti...

Viimeiset merkit hienosti kiedottu runoon.

Crane kirjoitti...

kiitos, arleena!

aimarii kirjoitti...

Jos jäljellä on vain sen verran tavaraa, vaikka hujan hajan, että sopii yhteen muovipussiin, niin eipä ole jälkeen jääneillä isoa vaivaa kerätä sitä.
Voimakas lataus, surullinen tunnelma.
Jälkimmäin iski minuun.

Crane kirjoitti...

kiitos kommentista aimarii. eihän ihminen paljoa tarvitsisi, olemme vain kehittyneet omistushaluisiksi...
mukava, että iski...:)