Runotorstain 156. haaste; rykelmä
hujanhajan
kylmällä lautalattialla kaiken muun rojun ja lian keskellä
ainoja, villasukkia, vaatteita
rykelmässä
viimeiset merkit erään ihmisen elämästä
LISÄYS:
Alitajunta askarteli aiheen kimpussa ja jatkotyösti sanoja näin:
kuluneella lautalattialla sotkuinen rykelmä
vaatteita, villasukkia
likaiset ainot
erään ihmisen olemassaolon viimeiset merkit
hujanhajan
12 kommenttia:
Tiiviisti sanoitettua tunnelmaa.
Kaikista meistä jää jäljelle pienempi tai suurempi rykelmä, röykkiö.
Tiheää tunnelmaa, ja kaaosta.
Peruja luetaan ja kirjoitetaan. Onneksi se ihminen ei turhaa kerännyt omaisuutta ympärilleen.
Olisipa hienoa päästä eroon tavararykelmistään jo elinaikana...
Jos yritettäis? :)
Vaikuttava runo! Etenkin toinen versio lähtee vielä ytimekkäämmin liikkeelle kuin ensimmäinen ja jatkuu kuvaavasti ja kiinnostavasti, ratkaisevaan loppuun asti.
Tämä toi mieleen asuntoonsa yksin kuolleen. Mitä jälkeemme jääkään...
Kiitos Susu!
Onko se sitten materiaa ja jotain muuta, Helanes...
Kiitos, Hirlii!
Niin, Peikkonen, vaan jäikö mitään muutakaan...?
Ilman muuta yritetään, Marjattah... pikkuhiljaa karsien!
Kiitos Utla, mukava saada noin positiivista palautetta!
Se oli runoni lähtöajatus Tirlittan, mukava, että sen sanojen seasta tavoitit...
Itse pidän kovasti siitä mainoksesta, jossa toinen mummeli säästää jugurttipurkitkin perinnöksi lapsilleen, toinen kerää maatuvaan jätepussiin ne vähätkin... Ei tavaraa vaan muistoja, kokemuksia!
Viimeiset merkit hienosti kiedottu runoon.
kiitos, arleena!
Jos jäljellä on vain sen verran tavaraa, vaikka hujan hajan, että sopii yhteen muovipussiin, niin eipä ole jälkeen jääneillä isoa vaivaa kerätä sitä.
Voimakas lataus, surullinen tunnelma.
Jälkimmäin iski minuun.
kiitos kommentista aimarii. eihän ihminen paljoa tarvitsisi, olemme vain kehittyneet omistushaluisiksi...
mukava, että iski...:)
Lähetä kommentti