torstai 18. helmikuuta 2010

Ennenaikainen....

Runotorstain 155. haasteessa pyydettiin kirjoittamaan keskosiin tai keskosuuteen liittyviä runoja. Muistoni on 35 vuoden takaa sveitsiläisestä lastensairaalasta. Tuolloin vielä syntyessään 780gr painaneen keskosen selviytyminen oli epävarmaa, mutta.....



Kuusi keskenmenoa
yksi kuolleena syntynyt
ja sitten sinä;
ennenaikainen

Ei noin pieni selviä, huokailtiin;
lääkärin kämmenen mittainen
äänikin kuin kissanpojalla

Sinä osoitit toisin;
keskoskaapin sinisyydessä
puit elämälle vihaisia pieniä nyrkkejäsi

Olit heille niin tärkeä;
isälle arvonimen ja linnojen perijä
sukua jatkava poika
äidille aseman varmennus
tyhjän sylin ja elämän tarkoitus

13 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Koskettava runo!

unelmikko kirjoitti...

Siinä on elämä ! Pienessä ihmistaimessa, suuri ja vahva !

Crane kirjoitti...

Kiitos Diina... ja tosi!

Ihmistaimi on uskomattoman sitkeä, Unelmikko...! Onneksi!

Korppi kirjoitti...

Jälkiä lumessa ja jälkiä elämästä. Hienot!

kahil77 kirjoitti...

Paljon puhuva runo!

Crane kirjoitti...

Kiitos, Korppi...

Toivoin, että herättäisi ajatuksia, kahil77

erikeeper kirjoitti...

Tämä runo on tosi!

aimarii kirjoitti...

Voi valtava, miten mielen herkistävä runo.

Demetrius kirjoitti...

Väkevä tarina. Eläköön elämä!

Crane kirjoitti...

niin on, liimapurkki... aika karmaiseva tarina!

kiitos, aimarii:)

elämä on, demetrius, elämä on!

Muhadzir kirjoitti...

Hyvä! Keskonen rulettaa!

Maaria kirjoitti...

Hiljaiseksi veti...

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi tämä pieni vahva pui nyrkkejään ja piti puoliaan. Samoja voimia tarvittiin varmaan vanhempien kanssakin, jos aikoi omia teitään kulkea.
Hieno runo, joka sai ajatukset jo rientämään edelle...

Terveisin eräs entinen, joka kerran oli leijona ja nainen...