Runotorstain 155. haasteessa pyydettiin kirjoittamaan keskosiin tai keskosuuteen liittyviä runoja. Muistoni on 35 vuoden takaa sveitsiläisestä lastensairaalasta. Tuolloin vielä syntyessään 780gr painaneen keskosen selviytyminen oli epävarmaa, mutta.....
Kuusi keskenmenoa
yksi kuolleena syntynyt
ja sitten sinä;
ennenaikainen
Ei noin pieni selviä, huokailtiin;
lääkärin kämmenen mittainen
äänikin kuin kissanpojalla
Sinä osoitit toisin;
keskoskaapin sinisyydessä
puit elämälle vihaisia pieniä nyrkkejäsi
Olit heille niin tärkeä;
isälle arvonimen ja linnojen perijä
sukua jatkava poika
äidille aseman varmennus
tyhjän sylin ja elämän tarkoitus
13 kommenttia:
Koskettava runo!
Siinä on elämä ! Pienessä ihmistaimessa, suuri ja vahva !
Kiitos Diina... ja tosi!
Ihmistaimi on uskomattoman sitkeä, Unelmikko...! Onneksi!
Jälkiä lumessa ja jälkiä elämästä. Hienot!
Paljon puhuva runo!
Kiitos, Korppi...
Toivoin, että herättäisi ajatuksia, kahil77
Tämä runo on tosi!
Voi valtava, miten mielen herkistävä runo.
Väkevä tarina. Eläköön elämä!
niin on, liimapurkki... aika karmaiseva tarina!
kiitos, aimarii:)
elämä on, demetrius, elämä on!
Hyvä! Keskonen rulettaa!
Hiljaiseksi veti...
Onneksi tämä pieni vahva pui nyrkkejään ja piti puoliaan. Samoja voimia tarvittiin varmaan vanhempien kanssakin, jos aikoi omia teitään kulkea.
Hieno runo, joka sai ajatukset jo rientämään edelle...
Terveisin eräs entinen, joka kerran oli leijona ja nainen...
Lähetä kommentti