Sumu on hälvennyt maiseman yltä ja aurinko noussut kuulaan kirkkaalle syystaivaalle hetkeksi lämmittämään päiväämme. Syksy loistaa kirkkain värein luonnossa ja mäen rinteet loistavat punaisina puolukoista...Mikä ihana sunnuntai vain olla ja nauttia!
Hieman haikein mielin katselen, kuinka muuttolinnut auraksi järjestäytyneinä suuntaavat lentonsa kohti etelää ja lämpöä. "Tänne, tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään"... Elämä on kuitenkin muuttumassa, ovi on auki jonnekin, jonne pääseminen edellyttää paikallaan pysymistä. Ja jos kaikki sujuu hyvin, kevät tuo uusia ilon aiheita ja sisältöä elämään...
Päivät ovat kuluneet hurahtaen. Työelämävalmennuksessa työ on ollut työtä, eikä vain työelämän harjoittelemista, niinkuin sen oikeaoppisesti kai kuuluisi olla. Luiskahdin ottamaan vastuulleni viriketoiminnan suunnittelun ja toteutuksen siinä muodossa, jossa se nykyisellään palvelutalossa toimii, kun "kukaan muu ei ehdi"! Lankesin siis turhamaisuuden ja pätemisenhaluni ansaan, mutta myös sydämessäni koin, että viriketoiminta tuottaa palvelutalon asukkaille iloa ja piristystä. Jokainen päivä on ollut haasteellinen ja välillä vaikeakin, mutta olen myös nauttinut ja iloinnut!
Tokihan olen myös katsonut toiveikkaana tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiini saada edes joitakin kuukausia kestävä "oikea" työ kyseisessä palvelutalossa. Olisihan se monen vuoden opiskelun jälkeen henkisesti palkitsevaa ja olisi uutta paikkaa hakiessa näyttöä pidempiaikaisesta työkokemuksesta. Kun on vuosikausia kitkutellut opinto-, toimeentulo- ja työmarkkinatuilla, niitä mitenkään väheksymättä, olisi ihan käsittämättömän hienoa saada pitkästä aikaa IHAN OIKEAA PALKKAA....
Aika on siis kirjaimellisesti hurahtanut ohi. Hyvistä aikeista huolimatta en ole juurikaan koneella istunut; en kirjoittamassa omaa blogia enkä lukemassa toisten blogeja. Suokaa hyvät blogiystävät laiminlyöntini anteeksi! Kyllä se tästä taasen...
Aurinkoista ja värikylläistä syksyä kaikille!
12 kommenttia:
Viriketoiminnan suunnitteleminen kuulostaa mielenkiintoiselta, heti alkoi päässä raksuttamaan, mitä kaikkea se voisi sisältää.
On kyllä upea sunnuntai, tosin istun sisällä, mutta tiedän, että ulkona on 19 astetta lämmintä ja aurinko paistaa!
Just niin, Susu! Sitä raksutusta on mukava kuunnella, huomaa kaivanneensa...
Täällä +17. Tarvajärveä siteeraten, "Ylös, ulos ja lenkille"!
Viriketoiminta todella tuo iloa palvelutaloon!
Ihanaa että joku jaksaa ideoida ja vetää sitä.
Loppukesän ja syksyn säät ovat olleet niin hienoja etten itsekkään ole paljoa koneen ääressä viihtynyt.
Ja upea ruskakin hiipi puihin taas ihan salaa, se mahtaa olla hieno siellä.
Mukava lukea näin aurinkoinen viesti sinulta. Ihan hyvä pitää nettipaussia välillä. Syksy ei tunnu ikävältä, kun on haasteita ja suunnitelmia.
Kiitos Mk.Kyllä sen ilon näkee mummeleista... Parasta palautetta!
Kesän monet kuivat viikot ruskistivat koivujen lehdet, mutta nyt pihlajat ja haavat loistavat värejä... Näinä aikoina pitää olla ulkona aina kun voi!!!
Kiitos Marjatta! Tänä syksynä onkin pitkästä aikaa kiinnostavaa työtä, jolle syksyisestä luonnosta saa hyvää vastapainoa ja voimia talven varalle! Ihanaa ja luovaa syksyä sinullekin!
Tuo kuulostaa ihan kivalta.
Sää olet ahkera ja kiltti. =)
*hali*
Hurahtelevat päivät ovat mukavia. Kuin pieniä kiitoampiaisia.
Kaunis päivä oli tänäänkin. Raahauduin kalliolle poimimaan puolukoita - isoja ja runsasterttuisia. Oli ihanaa!
Uskoisin, että tuosta työstä on ihan helppo saada hyvä mieli!
Kuinka paljon iloa tuotatkaan niille vanhuksille, joiden päivät ei taida paljoakaan toisistaan erota.
Ei tämä maailma täältä mihinkään katoa, vaikka keskittyisitkin nyt johonkin tärkeämpään.
Myötätuulta syksyysi toivotellen:)
"Ovi on auki jonnekin, jonne pääseminen edellyttää paikallaan pysymistä."
Milenkiintoinen virke.
Eikä vain kuullosta, vaan onkin, Hannele :D
Kiitos Una,(punastus!) kehuista! Ahkeruudesta en tiedä, mutta iloinen olen! Hali!
Peikko-kulta, herätitpä hauskan mielikuvan ja siinä poistui hurahteluun liittyvä kiireen tunne...Jäi ilo! Kiitos!
Tämä syksy suorastaan hellii ihmistä! Olenpa iloinen puolestasi, Obeesia ja varmasti jälkikasvusi iloitsee vielä enemmän!
Kiitos Arjaanneli! Toivotuksestasi tuli oikein hyvä mieli! Eihän blogistania karkaa, sitä on vain ikävä... Niin ja ilo on todellakin molemminpuoleista!
Hassua,mm, että koko ajan olen odottanut oven aukenemista lähteäkseni jonnekin... Nyt ymmärrän, että näitä kokemuksia tämän oven takaa saan itseäni kuuntelemalla, rauhoittumalla... Menisinkö merta edemmäs kalaan?
Lähetä kommentti