torstai 20. elokuuta 2009

Värit sylissäni

Runotorstain 136. haaste on Sateenkaari. Yllättäen huomasin, etten kuluneena kesänä ole kohdannut sateenkaarta enkä etenkään kameran linssin läpi....




Unessa nousin taivaalle
askeleet painuivat pehmeästi pisarasumuun

enkä pudonnut


Nousin yhä ylemmäksi
sateenkaaren selkään ja näin
vanhan harmaan maailmani

kaikki värit loistivat sylissäni

26 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Kaunis ajatus.

Minä näin sateenkaaren koskessa.

SusuPetal kirjoitti...

Totta, miksi haikailla sateenkaaren toiselle puolelle, kun voi nousta sateenkaaren selkään.
Kaunista.

mm kirjoitti...

Putoamisen pelkoko saa meidät pysymään maan pinnalla.

Mitä pienistä muksauksista....

Ilona Tammi kirjoitti...

Olipas vahva ja kaunis runo. Hyvä Crane!

Crane kirjoitti...

Kiitos, Hannele! Mistähän koskessa löytyy sateenkaaren pää???

Kiitos Susu! Niin, ainakin unessa....

Oikeassa elämässä aivan varmasti, mm, minut ainakin. Toisaalta, riski kannattaa ottaa...

Kiitos, Ilona Tammi Ja noin vahva kehu sai ihan punastumaa...

Lastu kirjoitti...

Sateenkaarella voi ratsastaa, se kannattaa. Voimaannuttava runo. Kiitos :)

Crane kirjoitti...

Kiitos Lastu! Voi, jos mielikuvitusta riittää....

voodookettu kirjoitti...

Hei,

kiva uniruno. Viimeinen säe tuntuu hieman laimealta; itse jättäisin sen pois.

Hienoin kohta on tämä (ja voisi jopa toimia ihan omana runonaan):

Nousin yhä ylemmäksi
sateenkaaren selkään ja näin
vanhan harmaan maailmani

isopeikko kirjoitti...

tuon ketun kanssa tykään samasta kohdasta :)

utukka kirjoitti...

Sateenkaaren rinnalla oma maailmamme näyttää todella harmaalta, mutta sen jälkeen värit ovat taas omassa sylissä ja totta eikä vain unta. Hyvä runo.

Crane kirjoitti...

Kiitti Voodookettu, kommentista. Mukava saada palautetta
Mietin, miten osaisin toisin kuvata tuon viimeisen lauseen tarkoituksen. Sen piti ilmentää vanhan harmaan maailman eli menneisyyden ja tämän uuden, värikylläisen nykyisyyden eroa, vastakohtaa...
Ehkä osaisit neuvoa?

Mukavaa, Peikkonen, että tykkäsit!

Kiitos Utukka! Totta, ja lapsena uskoin, että taivas on siksi niin harmaa sateenkaaren näkyessä, että sateenkaari on pihistänyt taivaalta kaikki kirkkaat värit itseensä....
Vilkutuksia sinulle sinne kauas!

John kirjoitti...

Minäkin pidin mielikuvasta kiivetä sateenkaarelle. Tykkäsin.

Crane kirjoitti...

Kiva että tykkäsit, John. Mielikuvitus mahdollistaa mahdottoman....:)

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Runon taustalla hieno ajatus! Arjen ei todellakaan tarvitse olla harmaata.

Crane kirjoitti...

Kiitos, Oopee! Totta, itse arkemme väritämme....

arleena kirjoitti...

Sateenkaarella ylhäällä ratsastaen -
hetkeksi pois harmaasta maailmasta.
Unelmat vievät.

Unelmoiva runo.

voodookettu kirjoitti...

Hmm. Luulin jättäneeni tänne jo toisenkin viestin. Se ei kai sitten koskaan tullut läpi?

Crane kirjoitti...

Unelmat ovat hyväksi, Arleena. Ilman niitä elämä polkee paikallaan...

No voi, Voodookettu! Ei ole tullut perille. Voisitko kokeilla uudelleen???

voodookettu kirjoitti...

Kokeillaas...

Minusta tuo vastakohtaisuus, mitä haluat ilmentää, ilmenee jo ilman viimeistäkin säettä. Sateenkaari on ihan riittävän värikylläinen mielikuva - ja kontrasti vanhalle harmaalle maailmalle. Olet sanonut jo sen mitä haluat sanoa, joten loppu on vain turhaa alleviivausta. Lisäksi "kaikki värit" on ilmaisuna aika laimea (yrittää sanoa paljon muttei lopulta sano mitään) verrattuna vaikkapa ilmaisuun "sateenkaari", joka tuo konkreettisen mielikuvan väreistä.

Sanoi voodookettu, joka tykkää kun vähillä sanoilla sanotaan paljon. (Mutta ei toki kiistä, etteikö muitakin ratkaisuja olisi olemassa :)

Crane kirjoitti...

Kenokaula notkahuttaa polvia niiatakseen, Voodookettu, ja kiittää kun palasit asiaan! Rakentavaa palautetta on mukava saada,ne ovat juuri nyt ainoa väyläni oppia runojen kirjoittamisesta. Ja oppiahan haluaisin....
Sanojen paljonpuhuvaan niukkuuteen on pyrkimykseni, vaikken siinä useinkaan onnistu. Runoni rustaan yleensä muutamassa minuutissa tunnepohjalta, enkä niitä juuri korjaile...
Tutkailin runoa tarkasti kommenttisi pohjalta ja oivalsin, mitä tarkoitit! Vaihtelin viimeisen lauseen merkitystä esim; syleilin värejä sylissäni, ym. Kiinnostavaa...Ja innostavaa...
Kiitos siis sinulle!

erikeeper kirjoitti...

Hyvä runo! Ja jännittävää tosiaan on karsia runoa niin pitkälle kuin uskaltaa. Ja sitten senkin jälkeen karsia lisää, vaikka mitään ei tunnu jäävän. Jotain sinne jää

Crane kirjoitti...

Nii-i, Liimatuubi! Sanoja on usein liikaa. Jännityksellä odotan seuraavaa haastetta, ja jos aiheesta syntyy inspis kokeilen tietoisesti karsia...

jl kirjoitti...

Hieno runo. Minä en raaskisi luopua väreistä sylissä -säkeestä mutta toisaalta voodooketun jälkimmäinen kommentti sai kyllä paremmin ymmärtämään syitä, miksi niin voisi hyvin tehdä. Itse olen usein aika huono karsimaan...

Crane kirjoitti...

Kiitos jl. Rikkautta on se että voimma nähdä, ymmärtää ja ilmaista asioita monella tavalla! Ja rikastuttavaa...

Marjattah kirjoitti...

Viehkeä näky. Myös tuntoelämys: "askeleet painuivat pehmeästi pisarasumuun".

Crane kirjoitti...

Kiitos Marjatta! sateenkaaressakin on aitoa viehkeyttä; helposti häviävää kauneutta