Siinä minä sitten lojuin sängyssä, hyvilläni, enkä saanut millään unen päästä uudelleen kiinni. Sitten se hiipi tietoisuuteeni; outo sininen valo!
Oli noustava ylös kurkkimaan ikkunasta, mistä oli kyse. Ja toden totta! Mikä huikea sinisyys. Kirkkaassa yössä loisti kuu ja muodosti kuunsiltaa sälekaihtimille...
Lauantaina sain yllättäen kutsun työpaikkahaastatteluun. Sinne oli riennettävä vajaassa kahdessa tunnissa, henkisesti valmistautumatta. Haussa oli lastenhoitoalan työtä, ei siis sosionomin tutkintoa vastaavaa työtä... No, kai se jotenkin meni, vaikken nytkään usko mahdollisuuksieni olevan kovin suuret. Hakijoita oli todella paljon ja tasokin korkea. Minulla taas päivähoitajan tutkinnosta ikuisuus aikaa ja viimeaikainen käytännön kokemus kertynyt lastenlasten hoitamisesta....
Tänään kuitenkin aloitin "työelämävalmennuksen". Termi on varmaan tuttu jokaiselle, jonka työttömyys on kestänyt n 6kk. Voidakseni siis nostaa työmarkkinatukea, eli n.25€/pvä, oli etsittävä työnantaja, joka ottaisi 1 - 3 kuukaudeksi harjoitteluun. Niinpä osallistun vanhusten hoitoon ja pyrin järjestämään heille viriketoimintaa... Saahan tästä kuitenkin todistuksen!
Niinpä niin. Heittäydynkin nyt lepuuttamaan särkeviä jalkojani ja toivon saavani katsella tänäkin yönä kirkasvärisiä,tapahtumarikkaita unia.
17 kommenttia:
Ehkä minäkin joskus vielä tulen muistamaan uniani, toivotaan niin.
Toivottavasti rupeama vanhusten kanssa on mukavaa!
Kaunis kuunsilta. Yltää kotiisi saakka. Sitä pitkin ajatukset kulkenevat jonnekin.
Onnea työpaikan suhteen.
Aivan varmasti, Susu, usko pois!!!!
Kiitos!
Kiitos, Arleena! Ei ehkä täydellisesti ikuistettuna, mutta ajatus on hauska...
Minäkin muistan taan uneni. Lukkyä tykö työn kanssa.
(minä yks yö yritin poimia suuhuni jonkun mustikan puutarhassa pimeessä, ei onnistunut :)
Hienot valoportaat sälekaihtimessasi. Niitä pitkin pääsee ties mihin sfääreihin ;).
Onnea työnhakuun. Eläydyn ja heilutan peukkua.
Kiitos Hannele!
Mustien mustikoiden syönti pimeässä on takuulla vaikeaa...(hihii)
Eikö, Lastu! Ja kiitos peukunheiluttelusta!
Hienoa, että elokuun kuutamon voi noinkin kokea!
mm, oli itsellekin aivan uusi ilmiö, asun ensi kertaa sälekaihtimien takana...
Minä nään yleensä niin hörönlörön-unia, ettei niiden muistamisesta oo oikeestaans mitään apua...
Hienoa tuo virike-jutska!
Tääpää nostaa sille hattua vaikkei hattua omistakkaan. Vanhusten kanssa on aivan huikean hienoa olla, vaikkakin ihan perushoitoon jos menee niin on se raskasta.
Olen ihan pikkaraisesta pitäen tykänny kuunnella mummujen ja vaarien juttuja.
Toivottavasti sulla tulee olemaan mukavaa siellä:)
Joudut kyllä kertomaan, millaisia ne hörönlörön-unet on, Arjaanneli... En mie vaan sellasia ole nähny!
Mukavammalta nyt tuntuu kuin vuosi sitten, kun olin samassa paikassa opiskelijaharjoittelussa... Kun vaan pääsisi sitä viriketoimintaa tekemään, nyt on enempi hoitohommia... Mummelit ja papparaisethan on tosi mukavia.
Onnea työpäiviisi ja voimia jalkoihisi.
Illalla laita jalat pesuvatiin jossa merisuolaa ja lämmintä vettä...
Saat uudet jalat. =)
Kiitos, Una... Voisikin koivet vaihtaa uusiin...
No esimerkki hörönlöröstä:
Osaan unessani lentää, ja näytän isolta Maija Mehiläiseltä vinhasti pörisevät siivet seljässäni.
Olen menossa käymään "kotikäynnille" pienen lasten lääkärilaukun kanssa.
Suurin ongelmani on se, etten tiedä mihin voin laskeutua, kun en löydä laskeutumisaluetta talon katolta....
Lääkärintaidoistani en ole ollenkaan huolissani...
En oikein löydä tästä sitä "gluuta"!
Oi,Arjis, mie haluun kansa nähä hörönlörön-unii!!!!! Lentää mehiläisenä ees kerran elämässä....
Huippuu!
Peikko aina kummastelee sitä että on samalla työttömiä ja työvoimapulaa. Johtuukohan se siitä että ennen kun oli paljon sekatyömiehiä, niin ne osasivat melkein kaiken. Nyt kun kaikki on koulunsa käyneet ja asiansa oppineet, niin jokainen osaa vain yhden asian. Tai vaikka osaisi useammankin, niin se todistus, se on vaan yhdestä.
Sitähän saakin ihmetellä. Ihan kummaa. JA olet jälleen oikeassa, Peikkonen. Taitaisi nyky-yhteiskunta mennä ihan sekaisin, jos sekatyömiehet ilmaantuisivat työmarkkinoille. Nyt on kaikki työ keskitetty ja niin kauniisti rajattu ja reunustettu...
Kenokaulakin ihmetteli kerran 90-luvulla yhden ison hotellin respassa, kun vastaanottovirkailija kieltäytyi nostamasta lattialta pudottamiaan papereita roskikseen. Ilmoitti käyneensä koulut omaan työhönsä, siivoojat olivat sitä varten, että siivoavat roskat lattialta.... Joo-o!
Niin ja Peikkonen, eihän elämänkoulustakaan saa todistuksia....
Lähetä kommentti