Yöllisen kuvan nappasin kännykällä lähtiessäni kävelemään kotia kohti Ounasjokivarren ravintelista, jossa ystävättären kanssa istuimme perjantai-iltaa bluesia kuunnellen. Ei todellakaan voi moittia Papa George Bandin musiikkitarjontaa, mutta olen yhä - ja etenkin nyt- sitä mieltä, että bluesin ja jazzin kuuntelemiseen otollisin ympäristö on pienehkö, tunnelmallinen klubi tai vastaava... Ei kesäterassi eikä tanssilava...
Hupaisaa oli seurata myös yleisöä, lähinnä kaupungin kulttuuri- ja liike-elämässä vaikuttavia ihmisiä.Ei mitään kukkamekkoporukkaa, vaan rennosti ja rohkean persoonallisesti pukeutuneita mimmejä nahkarotseissa ja mustissa silmämeikeissä ja ruutupaitoihin vartensa verhoilleita miehenköriläitä. Reilusti keski-ikäisiä ja varttuneempia... Meno oli ihan mahtavaa, kansa jammasi ja piti hauskaa.
Sangria, jota erehdyimme tilaamaan oli sen sijaan valtava kannullinen vetistä litkua, mikä pettyneenä toki hörsittiin pahimpaan janoon. Haikeudella muisteltiin maailmalla nautittuja ihania sangrioita ja harmiteltiin, ettei tämän lajin kulttuuri ole tavoittanut paikallista ravintolaa. Hartaasti siinä toivoin, että nuorin tytär, joka kultsunsa kanssa suunnistaa huomenna Espanjaan, pääsee nauttimaan matkalla myös sangriasta, kaiken muun ihanan lisäksi....
Kotimatkalla hämmästelin, ettei edes metsäisillä paikoilla ollut lainkaan hyttysiä eikä mäkäräisiä. Eipä kyllä ollut muita kulkijoitakaan. Hiljaisuutta halkoivat vain tasaisesti toistuvat hälytysajoneuvojen piipaat. Ihanan leppoisa kesäyön tunnelma jatkui vielä kotona niin, ettei malttanut nukkumaan mennä ja unoset taisivat jäädä muutamaan tuntiin. Silti, aamun ihana ilma innosti houkuttelemaan poikien perheet lastenlasteni kanssa retkelle uimarannalle. Päivä lähes pilvettömältä taivaalta porottavassa auringossa makaamista kostautui aristavina, punoittavina käsivarsina. Sen siitä sai ja paljon hyvää mieltä lasten touhuja seuratessa!
Huomenna alkaa arki. Se tarkoittaa paluuta "pitää-elämään"... Pitää siivota, pitää tehdä anomuksia, pitää hoitaa vaikka mitä. Pitää, pitää, pitää... Vaan minäpä otan nyt kirjan käteeni, suklaata yöpöydälle valmiiksi ja heittäydyn sängylleni lepäämään... Arki saa vielä odottaa!
9 kommenttia:
On todella tyyni ja kaunis aamuyön rusotus taivaalla.
Pitäisikin liikkua yöaikaan enemmän, näkis jotain päivästä poikkeavaa :)
"Arki saa odottaa." Miten hienot sanat :)
Suomalainen kesäyö on kaunista ja jonkinlainen jazz saa jalatkin vipittämään.
Sitähän se on - elämä. Pitämisiä ja pakkoja.
Joidenkin mielestä on pöhköä hiippailla ulkosalla yöaikaan, Arleena, mutta yöllä on omat nyanssit.Mie rakastan näitä Pohjolan öitä, kaikkina vuodenaikoina, mutta etenkin kesällä.
Voi Peikkonen, kunpa se voisikin siirtää kokonaan sivuun!
Niin saakin, Hannele! Itse tykkään kunnon haitarijatsista
Niin on, Obeesia! Pakkoja on, mutta itsestä kai on kiinni, kuinka henkisesti selättää nämä pakot...Joskus helpommin, joskus huonommin!
Voi, sinullakinko loma loppuu, Maaretta! Toivon, että on ollut niin rentouttava ja energiaa lataava, että taas jaksat pitkälle talveen! Olisipa ollutkin hauska kohdata :D
Onpa mukava saada sinut takaisin tänne sähköisille linjoille, vaikka se samalla tarkoitaa sinulle arjen alkamista.
Toivon että olet saanut tankattua Pohjolan ihmeellisestä kesästä voimaa ja virtaa arkeenkin.
Mitenkäs jalka nyt voi?
Itsekkäästi iloitsen että olet takaisin, tervetuloa!
Ihanaa itsekkyyttä, Tiina L. Kiitos, olen oikein otettu moisesta itsekkyydestä!
Toivottavasti sinullakin on ollut hyvä kesä, vaikka teillä se taitaa tarkoittaa juuri arkea ja työtä!
Jalasta on pakko kirjoittaa vielä tarinaa (höh!), mutta vähän myöh....
Mukava kuulla taas sinusta!
Täytyyhän näin hienosta kesästä nauttia. Pyyhitään pölyjä, pyöritellään papereita ja putsataan nurkkia sitten kun sataa vettä ja räntää.
Jollei nukuta kesäöiden rästejä pois.
Mutta sehän on sitten sen ajan murhe.
Jep, Mk. Tämä ihana, aurinkoinen kesä on kuin juhlaa. Arki tulee ajallaan. Siksi tästä kannattaa nauttia!
Lähetä kommentti