perjantai 15. toukokuuta 2009

Perjantaiaamua pessimistin silmin....

Mikään ei saa ihmistä niin pois raiteiltaan, kuin odotuksissa pettyminen....

Kuulinko huokauksen? Ajatteliko lukija, että "hohhoijaa, nyt se taas alkaa"? Siellä se peruspessimisti on taas vauhdissa?

Niin, pakko myöntää, että nuoruuden idealistista ja ylioptimistista on iän ja kokemuksien kautta tullut aikamoinen pessimisti. Mutta huono aamu on huono aamu, vaikka mikä olisi. Ja odotuksissa pettyminen on karvasta, vaikkei olisi taivaita hipovia odottanutkaan....

No, tänä(kään) aamuna en löytänyt "Palkisen Päiväkäskyä", eli Lapin Kansaa roikkumasta postiluukusta. Kahden viikon sisällä jo neljäs kerta. Olen sentään lehtitilaukseni maksanut, joten reklamaatio on tarpeen. Tässä mielentilassa mietin, kykenenkö oikeaoppiseen, rakentavaan kritiikkiin. Sitähän itse niin innokkaasti peräänkuulutan kaikessa ja kaikkialla... Joka tapauksessa voin vain todeta, ettei rutiinien rikkoutuminen heti aamusta tee hyvää!

Lehteä tai ei, laitoin aamupalaa ruumiini vahvistukseksi. Eilen koko päivän liikkeellä oltuani jalka turposi mahtavaksi ja sitä särki ja poltteli siihen malliin, että oli unen saamiseksi pakko nauttia Buranat ja Panacodit. Niistä tokkuraisena ja pahoinvoivana päätin tehdä kunnolliset voileivät ja täräyttää pannukahvit. Miten ollakaan, kahvi kiehahti hellalle. Tyydyin siis pikakahviin. Istuin silti suht tyytyväisenä pöydän ääreen, haukkasin leipääni ja... Homeen maku täytti suuni! Yök!

Voisinkohan kömpiä sänkyyn, nukkua vielä muutaman tunnin ja aloittaa päivän uudelleen?

Aamuni pelasti tämä; Vallaton Mummeli antoi blogilleni tällaisen lämminhenkisen tunnustuksen! Kiitos! Tästä ammennankin hyvää mieltä ei-niin-hyvin-alkaneelle päivälle!




Laitetaanpa kiertoon seuraavin säännöin:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Rakastan lukea monia blogeja (vaikka viime aikoina en ole aktiivisesti niissä vieraillutkaan, sattuneesta syystä) ja siitä paljoudesta on aina yhtä vaikeaa jakaa huomionosoituksia vain muutamille. Tässä kuitenkin muutamia:

Utua
Pitkospuu
Hanneles Paradis
Arjaanneli
Jokivarren Maaretta

14 kommenttia:

aimarii kirjoitti...

Tuo nätti plakaatti ystävällisine sanoineen sydänkuvan kassa tuli sit just oikeana aamuna!
Aamuissa on eroa, mutta yleensä iltaan mennessä kaikki on raiteillaan, paitsi tiedä sitten sitä aamulehteä.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kiitos kovin ihanasta tunnustuksesta. Reklamaatio aina kannatta tehdä, me saadaan aamulehti pari päivää enstraa silloin, mutta voihan lehdenjakajakin joskus sairastua.. ihan oikeita ihmisiä hekin ;)
Paikallisradio saa minua lohduttaa tuollaisina aamuina.

mm kirjoitti...

Monta isompaa asiaa kestän helposti, mutta aamulehden puuttuminen sellaisena aamuna, jolloin olisi aikaa ja halua se lukea juuri silloin, on minulle miltei ylivoimaista. Tämä oli lohduttava postaus.

Crane kirjoitti...

Aimarii;
Niin, eikös sitä sanota, että ilta on aamua viisaampi, tai aamu iltaa...

Hannele;
Kannatti tehdä nytkin. Kun palasin iltapvällä kotiin, löysin lehden eteisestä. Ei kyllä mitään korvauksia luvassa....
Radio on yhä hankkimatta, läppärin kautta joskus musiikkia kuuntelen, mutta ei se ole sama....

mm;
Myötätuntoa roppakaupalla! Välillä ei lehden tulolla ole merkitystä, hyvä kun läpi silmäilee... Sitten on juuri nuo aamut, joita on odottanut, joihin aamukahvi ja lehti muodostavat nautinnollisen hetken...

utukka kirjoitti...

Ihastuneena kiitän ja vastaanotan tunnustuksesi! Aktivoin muutaman päivän sisällä. KIITOS!

Ruska kirjoitti...

Juu, joskus elämä on just tuollaista. Vaikkei olisikaan maanantai vaan perjantai. Mutta onneksi usein joku pienikin kiva asia onnistuu kääntämään suunnan mukavammaksi :)
Kumpa saisit pian sen koipesi kuntoon!

Arjaanneli kirjoitti...

Kiitä kovin saamastani tunnustuksesta! Samalla tunnustan, että oon täysin käsi tai kädetön näiden asioiden suhteen, eli miten pitää toimia...mitä klikata ja maalata ja liimata....
Jospa saisin neuvon(oot kyllä tainnu neuvoa ennenkin, mutten löydä sitä kommenttia) jotta mistä saa nuo linkit ynnämuut hommelit, jotta voin jatkaa tätä...
Oon täystunari myönnän!

Hannele ehdottaa kirjoitti...

Eihän ne radiot omaisuutta maksa..
Minulla piene, jonka kannan kaveriksi puutarhaan.

Crane kirjoitti...

Eläppä hättäile, Arjaanneli! Laitetaan neuvoa!
Toisten neuvoilla se mieki.. ja joo, mokaaminen onnistuu siitä huolimatta oikein hyvin... Joten jos miekin opin, opit siekin!!!:))


Juu, Totta, Hannele ja ostoslistalla on! Opiskelijan kitubudjetilla ei mikään ollut mahdollista, mutta parempaan päin ollaan menossa...Joten pian kuitenkin!

Tiina L. kirjoitti...

Vasta nyt ehdin tämän lukea. Ouh mikä aamu.

Toivottavasti mielialat ovat jo paremmat!

Eipä silti, on sitä itkua tuherrettu täälläkin päin, pettymys kova kun kaveri tekee oharit.

Tiina L. kirjoitti...

Nii joo, nyt kun aloin kommentoida, niin sanonpa tämänkin. Nuo blogi-awardit ovat vähän kaksiteräisiä miekkoja tai miten se sanonta menee.

Kun yhdelle annat tunnustuksen, toinen, kuten minä, masentuneena huokaisee: en sitten saanut minä mitään tunnustusta...

Sellaisiahan me ihmiset olemme, vähän pieniä. Ja kamalasti kiitoksen perään.

isopeikko kirjoitti...

Kaikesta huolimatta on mukava kokea asioita, huomata ja ymmärtää mitä tapahtuu. Luulee peikko.

pitkospuu kirjoitti...

Kiitos... Kyllä vain ihmeesti lämmitti mieltä... <3

Crane kirjoitti...

Niin on Peikkonen. Havainnointi, tutkailu, pohdinta... Parasta ajanvietettä!

Kiva juttu, Pitkospuu!