torstai 19. helmikuuta 2009

Draamaa

Runotorstai (lienee 120. aihe)

Sain blogiystävältäni Uunalta neuvon muokata runoa jättämällä turhia sanoja pois. Kuten sanottu, en tiedä runojen kirjoittamisesta mitään, mutta uskon voivani oppia ja kehittyä. Siksi otan kiitollisena vastaan kaikki neuvot ja rakentava palaute on erittäin tervetullutta!

Tässä siis tiivistetty:

roolihenkilöt
nauravat ivallisesti päin naamaa
naamioituvat muuttuvat toisiksi
enkä tiedä missä loppuu tosi ja näytelmä alkaa
päässäni jyskyttävä veren ääni
irvokkaita kasvoja esirippujen takana
hyväileviä kiihottavia käsiä
lyövät iskevät puukon lihaani
syvä rakkaus ystävyys
särkyvän lasin ääni
kirottuun vihaan raivoon
ja minä tanssin
rajua tanssia kiihkeästi eläytyen
enkä välitä totuudesta






alkuperäinen versio:

roolihenkilöt
nauravat ivallisesti päin naamaa
naamioituvat muuttuvat toisiksi
näyttelijät
tämän esityksen
enkä tiedä missä loppuu tosi ja näytelmä alkaa
häälyvä raja
päässäni jyskyttävä veren ääni
kieppuu
irvokkaita kasvoja esirippujen takana
hyväileviä kiihottavia käsiä
lyövät iskevät puukon lihaani
syvä rakkaus ystävyys
särkyvän lasin ääni
kirottuun vihaan raivoon
pelkoihin
koko kirjo
tunteita
ja minä tanssin
rajua tanssia kiihkeästi eläytyen
enkä välitä totuudesta



Huomio! Sanottava muuttuu eteenpäin jyrääväksi, merkityksellisemmäksi! Eikö totta?!

21 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Teatteriin yhdistit, sama meän perällä!

Anonyymi kirjoitti...

elämän sramatiikkaako

Anonyymi kirjoitti...

elämän dramatiikkaako

Anonyymi kirjoitti...

Omassani on vain tämän ivokkaan draamamme lohdullinen loppu.

Crane kirjoitti...

Juu, Hukka, ollaan vähän teatraalisia tänään!

Elämähän on, Hannele! Draamaa, lyriikkaa, tragediaa....

Sinulla olikin iloinen loppu, Helanes! Pisti kyllä mietiskelemään......

Anonyymi kirjoitti...

Pidän runostasi erityisen paljon, säkeet rientävät eteenpäin dramatiikalla. Rohkenen antaa muutaman vihjeen, millä vähäisetkin tökkäykset saisit pois.
Tämä on siis todella hyvä runo, siksi ehdotan, mutta toivon ettet loukkaannu. Vain hyvää kannattaa korjata.

Ehdotan että jätät "turhat" sanat kokonaan pois, annat säkeittet jyskyttää eteenpäin. Minusta turhia sanoja ovat: näyttelijät, tämän esityksen, häälyvä raja, kieppuu, pelkoihin, koko kirjo, tunteita.
Siis tällaisia yksittäisiä sanoja, yksittäisiä säkeitä, mitkä lukija lukee rivien välistäkin.
Mutta älä korjaa, jos ko säkeet ovat sinulle tärkeitä.

Crane kirjoitti...

Voi kiitos, Uuna! En tietenkään loukkaannu, vaan otan mielelläni neuvoja vastaan.
Kuten olen usein maininnut, minulla ei ole haisuakaan oikeasta runoilusta. Nämä syntyvät enemmän tai vähemmän hetkessä, omista tuntemuksista. Julkaisen ne saman tien, vaikka tiedän, että voisin niitä hioa ja täsmentää sanottavaani.
Kokeilen ehdottamaasi, luen ja mietin eroa! Uskon, että juuri tällä tavalla voin oppia!

Anonyymi kirjoitti...

Juuri tällaista on elämä, draama.
Vauhdilla menit eteenpäin, mutta kuka liian hidasta esitystä jaksaisikaan seurata.

SusuPetal kirjoitti...

Tiivistäminen teki runolle hyvää, koska alkuperäisessä oli jo ideaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vau, tuo vyöryy jo mahtavalla tunteen voimalla. Kun ottaa liikasanat pois, tulee sellainen jännä limittäisyyden tunne, että ei enää tiedä mistä yksi tunne/kohtaus alkaa ja mihin päättyy; asiat käyvät limittäin ja käyvät päälle, kuten elämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, ettet loukkaantunut. Tämä on niin hieno runo, etten malttanut pitää näppejäni siitä erossa.
Sinä osaat kirjoittaa, se on tärkeintä runoja kirjoittaessa. Sinulta ne tulevat, ja niin on oltava. Jos järjellä alkaa runoja kirjoittaa, heti tulee jäykkää tekstiä. Mutta alitajunnasta tullutta voi hiukan muokkailla ja miettiä.

Miltä runo sinusta itsestäsi tuntuu, tuntuuko se vielä omalta?

Minulla on runosta sama tunne kuin Kutuharjulla, että nyt runon jokainen säe puhuu sekä eteen- että taaksepäin, ei tiedä mistä mikin alkaa ja minne johtaa, se on siis runo.

arleena kirjoitti...

Draamaa, voimakasta draamaa.
Intohimoa, enkä välitä totuudesta,
tanssin....

Anonyymi kirjoitti...

Vahvaa tunnelatausta. Elämän draamaa.

Crane kirjoitti...

Tuntuu toimivan paljon paremmin, Uuna! Kiteytyy sanottava ja tunnelma juuri oikein.
Tästä liikojen sanojen käytöstä on ollut aiemminkin puhe. Se on luonteenomaista puheessanikin. Itsekin välillä tuskastun. Sillä on nykyään myös toinen puoli; en tahdo löytää oikeita sanoja ilmaisemaan tarkalleen ajatuksiani!
Kiitos avusta!!!

Kiitos kaikille kommenteista, olette ihania ja rohkaisevia kaikki!!! jl, käyn tutustumassa ja lupaan koettaa tankailla...

Hieman juhlatunnelmissa!

Hannele på Hisingen kirjoitti...

juu, on taito esittää asiat lyhyesti.

Lastu kirjoitti...

Elämä.

Ei vastasyntynyt tiedä, mitä kaikkia tunteita elämän draama tuo tullessaan. Ja sitten vuosia, vuosikymmeniä myöhemmin kun tietää, voi pistää välillä tanssiksi, antaa mennä vaan niin että tuntuu - väliäkö totuudesta joka hetki. Elemä on elettäväksi annettu.

Tunteita tanssittavasta runosta kiitos :)

Crane kirjoitti...

Niin on Hannele, taito!

Kirjoittaessani ajattelin juuri noin,Lastu! Elämä on kaikessa kiikeydessään draamaa...Ja tanssi...No, vaikka tango! Onko dramaattisempaa???

Hallatar kirjoitti...

Sinä olet hyvä kirjoittaja! Älä sano, ettet tiedä kirjoittamisesta mitään. =)

Crane kirjoitti...

Ööh! Kiitos Hallatar!
En pidä itseäni hyvänä kirjoittajana. Kaipa siihen on vaikuttamassa muinoinen keskikouluaikainen äidinkielen opettaja, joka mollasi aineeni monet vuodet joka ikinen kerta! Runot ja tarinat vain putkahtavat, ikäänkuin jostakin kaivosta tai lähteestä. En tunne kirjoittamisen sääntöjä, en rakenteita enkä osaa katsoa kirjoituksieni muotoja kriittisesti. En osaa mielestäni olla myöskään sisällön suhteen tarpeeksi kriittinen...
Mutta nöyrä olen, sillä kirjoittamisella on suuri merkitys elämässäni.

Hallatar kirjoitti...

Viis silloin säännöistä jos mielen henget puhuvat. =)

Crane kirjoitti...

Kiitos, kun roimit epävarmaa minääni luottamaan itseeni, Hallatar!