sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Muistolauseet ja runot

Olen oppinut jälleen uutta!

Hautajaisia järjestellessäni etsiskelin netistä muistolauseita ja runoja, jotka eivät olisi kuluneet paljossa käytössä puhki. Mielessäni pyöri hyvin kauan sitten lukemani runo äidille ja sen perusteella mitä muistin, arvelin runon sopivan äidilleni hyvin. Oletin sen olevan kotimaista tuotantoa ja kauempaa kuin 1960-luvulta.

Sattumalta löysin "Kysy kirjastonhoitajalta" -linkin (http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu). En ollut kuullutkaan tällaisesta kirjaston palvelusta. Laitoin kyselyn runosta ja muutaman tunnin kuluttua s-postiini tuli vastaus:

Runo on Bertolt Brechtin runo Äidilleni, suom. Brita Polttila. Runo löytyy Brechtin teoksesta Runoja 1914-1956 (1964).

Piilovastaus:

Äidilleni
Kun hän oli kuollut, laskettiin hänet maan sisään/
kasvamaan kukkia perhosten leikitellen lentää.../
Hän oli niin kevyt, maa tuskin tunsi hänen painoaan/
miten paljon tuskaa tarvittiin kunnes hän oli niin kevyt!/


Runo on täydellisen sopiva. Loistavaa palvelua, kiitos kirjastolle!!!!

Pitää vielä opetella lisää, nimittäin linkittämään .....

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suruusi.

Kaunis ja koskettava runo.

Crane kirjoitti...

Kiitos ET.

Ihastuin runoon 14-vuotiaana, jotenkin se kosketti. Vaikka sanat olivat kateissa, sisältö oli kirkkaana mielessä...

60- ja 70-luvuilla Brecht oli suosittu!

Mukavaa, että löysit tänne!

Anonyymi kirjoitti...

Tuon parempaa runoa tuskin löytää. Siinä on kaikki, se olleellinen äidin osasta. Silmät kosteina tuota olen lukenut monta kertaa.

Oletko sinä koskaan miettinyt, kuka sinä olisit, jos ei olisi ollut sotaa? Tämä kysymys tulee toistuvasti minulle mieleen, kun ajattelen sukuni historiaa. Jos ei olisi ollut sotaa, todennäköisesti sinunkaan äitisi ja isäsi ei olisi koskaan tavanneet, sinä et olisi syntynyt sellaiseksi sinäksi, joka nyt olet, elämäsi ei olisi ollut sellainen, kuin se nyt on.

Lämpin osanotto Sinulle ja läheisillesi. Äitisi on nyt perillä, hänen kärsimyksensä ja tuskansa on ohi.

Crane kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi Mehtäsielu!

Runo kuvaa äitiäni hyvin. Pienestä, mutta vahvasta hauraaksi ja kevyeksi...

Olen miettinyt monasti tuota asiaa ja yleensäkin sitä, miten jokin säätää kohtaloita.... Kun yritän ymmärtää itseäni ja elämääni, yritän nähdä tapahtumien ja ihmisten, sekä heidän tekojensa taakse. Ja sitten pohdin tekojen ja tapahtumien seuraamuksia ja vaikutuksia...

Tällainen pähkäily on monien mielestä ajanhukkaa, mutta koen itselleni tarpeelliseksi.

Uskon, että tietyllä tavalla kaikki asiat on "säädetty" elämäämme, mutta meistä itsestämme riippuu, mitä valintoja teemme ja miten elämämme elämme...

Herätit mukavia ajtuskuvioita, vuorovaikutus toimii. Hienoa!Näistä voisi kirjoittaa blogissa paremmin, mutta nyt on palattava työn ääreen...